Vanhojen tanssit ovat monille lukion odotetuin juhla, mutta niiden valmistelut voivat myös aiheuttaa stressiä. Haastattelimme tanssijoita lukiolle tarkoitetun esityksen jälkeen, kun tunnelma oli vielä korkealla, jotta seuraavan vuoden tanssijat saisivat paremman käsityksen vanhojentansseista ja voisivat siten valmistautua helpommin.
Miriam ja Jaakko
Miten vanhojen tanssit mielestänne sujuivat? Oletteko tyytyväisiä?
Jaakko: Kyllä, tanssit menivät aivan mahtavasti. Vaikka tuntui alussa siltä, ettei osattu kaikkia tansseja, niin sitten kun aloimme tanssia, kaikki sujui kaikilta erittäin hyvin.
Miriam: Olen täysin samaa mieltä! Aluksi jännitti hieman, mutta kun saimme rytmistä kiinni, koko tunnelma muuttui.
Mikä oli teidän mielestänne paras asia ja ikimuistoisin hetki tanssiaisissa?
Miriam: Paras asia oli ehdottomasti se, että pääsin tanssimaan parin kanssa ja jatkamaan tärkeää perinnettä. Ikimuistoisin hetki oli omatanssin tanssiminen, sillä se oli tosi hauska.
Jaakko: Minulle ikimuistoisin hetki oli se, kun astuin vahingossa Miriamin mekon päälle.
Miten te valmistauduitte tähän tärkeään päivään?
Jaakko: Me ainakin kertasimme kotona, jotta varmasti osaisimme kaikki tanssit hyvin. Koulussa olimme kuitenkin jo oppineet aika paljon, joten kotona ei tarvinnut sen kummemmin harjoitella.
Minkä vinkin tai neuvon antaisitte ykkösille, joilla on aikomus tanssia ensi vuonna?
Miriam: Paras vinkki on se, että ei kannata stressata liikaa. Kaikkien asioiden ei kuulu olla täydellisiä, vaan muistakaa ottaa rennosti ja nauttia.
Kaari, Jussi ja Anna
Miten mielestänne sujuivat vanhojentanssit, oletteko tyytyväisiä?
Anna: Ihan hyvin meni, vaikka jalkoihin ja selkään sattuu, niin täysillä vedettiin loppuun asti.
Jussi: Minunkin mielestä meni hyvin, vaikka välillä väsytti paljon. En voisi olla yhtään tyytyväisempi.
Mikä asia yllätti teidät tai meni eri tavalla kuin olisitte ajatelleet?
Anna: Tämä ei ehkä ollut täysi yllätys, mutta huomasin että minulle tuli tosi nopeasti kuuma. Jo polkan eli toisen tanssin jälkeen olin ihan kuolemaisillani.
Jussi: Yksi asia mikä minua yllätti oli se, että vanhemmille tarkoitettu tanssiesitys loppui käsittämättömän nopeasti.
Kaari: Minustakin nämä kaksi päivää menivät aivan liian nopeasti ohi.
Miten vanhojentansseihin valmistautuminen eroaa muihin juhliin valmistautumisesta?
Kaari: Kun valmistautuu muihin juhliin tai tilaisuuksiin, niin ei tarvitse ottaa huomioon esimerkiksi jonojärjestystä tai sijaintia tanssilattialla. Oli siis paljon enemmän yksityiskohtia, mitkä piti tarkasti ajatella.
Anna: Olen samaa mieltä. Tarvittiin enemmän järjestelyä ja yleensä muissa juhlissa riittää se, että muutama henkilö hoitaa asiat, mutta vanhoissa jokaisen piti panostaa.
Jussi: Tämä oli myöskin paljon kalliimpi meille osallistujille. Mutta kokemus ja muistot olivat kaiken työn ja vaivan arvoisia!
Aava, Tinka ja Sonja
Miten mielestänne sujuivat vanhojentanssit, oletteko tyytyväisiä?
Aava: Oikein hyvin meni! Oli hauskaa ja kaiken kaikkiaan erinomainen kokemus. Jäi todella positiivinen fiilis koko hommasta.
Tinka: Joo, olen tyytyväinen! Oli ihan sairaan hauskaa, vaikka välillä olikin vähän sähläystä, mutta sehän kuului asiaan. Kaiken kaikkiaan tosi kiva kokemus!.
Mikä oli teidän mielestä paras asia vanhojentanssiaisissa.
Aava: Paras asia oli tietysti itse tanssiminen ja kavereiden kanssa oleminen.
Mikä oli teidän mielestä huonoin asia vanhojentanssiaisissa.
Sonja: Tanssien opetteleminen oli mun mielestä huonoin asia.
Tinka: Ehdottomasti se, että minun mekko repesi. Se vaikeutti tanssimista.
Aava: Mekon kanssa tanssiminen oli vaikeampaa kuin mitä oletin.
Jos teillä olisi mahdollisuus ensi vuonna osallistua uudestaan harjoituksiin ja tanssiin, niin osallistuisitko?
Sonja: Vaikka tämä oli tosi kiva kokemus, niin en ehkä tekisi uudestaan, koska tämä oli kuitenkin sellainen erityinen ja yhden kerran tehtävä juttu. Jättäisin sen siis mieluummin tähän.
Minkälaisia suunnitelmia teillä on illalle?
Sonja: Meillä kohta alkaa tuo illallinen ja me ajattelimme mennä sen jälkeen jatkoille.
Irawati ja Reko
Miten mielestänne sujuivat vanhojentanssit, oletteko tyytyväisiä?
Reko: Minun mielestä tämä viimeinen tekemämme esitys oli paras. Tässä oli tämmöinen snadi kehitys verrattuna jäähallissa suoritettuun tanssiin. Vaikka osasimme jäähallissakin liikkeet hyvin, niin ehkä sellainen pieni epävarmuus ja kokemattomuus vaikutti negatiivisesti lopputulokseen. Mutta pääsimme kuitenkin nauttimaan molemmista päivistä ja saimme myöskin positiivista palautetta.
Miten vanhojentanssiaisiin valmistautuminen eroaa muiden juhlien valmistautumisista?
Irawati: Suurin ero mielestäni on harjoittelu. Näihin tansseihin piti oikeasti panostaa kunnolla, koska muuten voi olla pulassa, jos sattuu unohtamaan jonkun liikkeen kesken kaiken. Se vaati todella keskittymistä ja harjoitusta, jotta kaikki sujuisi sujuvasti.
Jännittikö teitä? Miten pääsitte jännityksen yli?
Reko: Minä ainakin uskottelin itselleni bussimatkalla Jäähalliin, että ei jännittänyt. Mutta kyllä sitten pääsimme tai ainakin itse pääsin sellaiseen flow tilaan, missä en tuntenut yhtään jännitystä. Sellainen vinkki, jonka antaisin seuraaville tanssijoille on se, että älkää stressatko tai yliajatelko liikaa ja luottakaa itseenne.
Ceyda ja Petr
Miten mielestänne sujuivat vanhojentanssit, oletteko tyytyväisiä?
Petr: Minun mielestä meni aika hyvin, vaikka näiden kenkien ja frakin pitäminen on hieman rasittavaa. Olen tosi tyytyväinen.
Ceyda: Mahtavasti meni! Suuret kiitokset Roosalle, Anulle ja soundcrewlle.
Mikä oli teidän mielestänne paras asia?
Petr: Minusta paras asia tässä oli esiintyminen, koska pääsimme näyttämään paljon harjoiteltuja tansseja. Koko kokemuksen kohokohta oli vanhemmille esiintyminen.
Ceyda: Minun mekko oli mielestäni paras asia, koska se on tosi hieno. Se myös muistuttaa minua Van Goghin maalauksista.
Tuntuuko teistä nyt hieman oudolta, kun pitkään odotettu päivä on pian kokonaan ohi?
Petr: Minusta ainakin tuntuu tosi oudolta tai tyhjältä, koska olemme harjoitelleet tätä tosi pitkään ja nyt se on kohta ohi.
Ceyda: Minä olen myös samaa mieltä. Kaksi päivää on liian lyhyt aika. Minusta tanssipäiviä saisi olla paljon enemmän, sillä aika rientää hyvin nopeasti.
Anu ja Roosa
Miten sujuivat tämän vuoden tanssit teidän mielestänne?
Roosa: Ihan melkein voisi sanoa, että oli nappisuoritus. Kaikista paras asia oli minusta se tanssimisen riemu ja irrottelu, mikä tulee näissä viimeisimmissä näytöksissä.
Anu: Kyllä, me opettajat olemme erittäin tyytyväisiä, ja myös oppilaat voivat olla tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Hienosti meni tänä vuonna.
Oliko tämän vuoden vanhojentanssit paremmat kuin viime vuoden?
Roosa: Vuosia ei ehkä voi vertailla keskenään, sillä jokaisella ryhmällä on omanlainen energia. Sanotaan, että jokainen vuosi on mennyt ryhmän mukaisesti.
Anu: Minä olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa vastuussa, niin tietenkin oli sellainen jännityselementti itsellä. Viime vuonna tietysti meni hyvin, mutta tämä oli minulle uusi kokemus. Roosan kanssa oli hienoa tehdä yhteistyötä, sillä hän on kokenut ammattilainen.
Minkä vinkin antaisitte ykkösille, jotka suunnittelevat osallistuvansa ensi vuoden tanssiaisiin?
Roosa: Harjoitelkaa yhtä kuuliaisesti kuin nämä aikaisemmat, niin lopputulos on varmasti yhtä mahtava. Lisäksi muistakaa pitää hauskaa!
Anu: Todellakin! Isosti ja tunteella, niillä pääse pitkälle. Just se kuuliainen harjoittelu, niin pääsee nauttimaan työn tuloksista.
Jännittikö tai stressasiko teitä?
Roosa: Nyt kyllä täytyy sanoa, että ei stressannut. Yksi iso tekijä on varmasti se, että tällä kertaa mukana oli hyvin rauhoittava työkaveri. Stressilevelit ei päässeet nousemaan ja tiesimme, että homma hoituu hyvin.
Anu: Kiitos Roosa kauniista sanoista. Olen täysin samaa mieltä. Kun on mukava työkaveri ja hyvä työnjako, niin hommat sujuu mallikkaasti. Täytyy myös sanoa, että opiskelijat ottivat hienosti vastuuta ja hoitivat oman osuutensa itsenäisesti ja mallikkaasti. Kun yhteistyö on hyvää, ei tarvitse stressata!
Teksti: Anwar Abad
Kuvaaja: Erkan E. Böke