Marko Paasonen on useille meille tuttu. Hän on ystävällinen, puhelias ja osaa pitää tuntinsa viihdyttävinä. Kaikista opettajista jotka ovat minua tähän asti opettaneet yksi parhaiten mieleen jääneistä on Marko. Mutta on useita asioita, joita en tiedä Markosta. Miksi Marko ryhtyi ruotsinopettajaksi? Entä millä lempinimillä Markoa on kutsuttu? Onko Markon tunneilla käynyt jotain ennalta-arvaamatonta? Lähdin haastattelemaan Markoa selvittääkseni vastaukset minua kiinnostaviin kysymyksiin.
Katso haastattelu tästä
Ammatin valinta on merkittävä askel jokaisen elämässä. Jotkut haluavat astronauteiksi, kun taas jotkut pelastajiksi. Kun kaikista mahdollisista ammateista päätyy ruotsinopettajaksi, herättää se mielenkiinnon. Miksi oikein ruotsinopettajaksi?
Minunhan tausta on suomenruotsalainen. Ei minusta alunperin mitään ruotsinopettajaa pitänyt tulla, vaan minusta olisi pitänyt tulla siis ihan ensiksi urheilutoimittaja tai seuraavana vaihtoehtona oli ulkomaankirjeenvaihtaja. Kun minä tein opiskeluaikana sijaistunteja ja toimin yliopistossa tuutorina, silloin minulle tuli tunne, että: “hei, ehkä tämä voisi olla minun oma juttu.”
Voimme kaikki varmasti olla samaa mieltä siitä, että meillä kävi hyvä tuuri, kun Marko ryhtyi juuri ruotsinopettajaksi. Ruotsinopettajana oleminen ei ole kuitenkaan pelkästään helppo nakki. Marko toteaa, että ruotsinopettajuuteen liityy haastensa.
Se ilmapiiri mikä on ympärillä, vaikuttaa todella paljon. Minä olen itse pitänyt siitä kiinni, että jotkut muut tekevät ne päätökset, että mitä tässä maassa on opiskeltava. Minun tehtävä ei ole lähteä opiskelijoiden kanssa miettimään sitä, että onko kaikkien opiskeltava tätä vai ei, vaan minun tehtävä on yhdessä opiskelijoiden kanssa opiskella ne asiat mahdollisimman hyvin. Se keskustelu siitä ruotsin merkityksestä ja sen asemasta ei ole minun mielestä meidän käytävää keskustelua, vaan se on jonkun muun käytävä. Joutuu tavallaan olemaan asetelmassa, kuinka tärkeä aine on kyseessä, ja tottakai ei kaikille se ole tärkeätä.
Haasteiden lisäksi opettajantyö tuo opettajalle lempinimiä. Joskus lempinimet ovat räikeitä ja useimmiten humoristisia. Millaisia lempinimiä oppilaat ovat Markolle keksineet ja tietääkö Marko niistä?
Eräs ryhmä kutsuu minua tänä syksynä komentajaksi, ja se oli ehkä ihan aiheellista. Yhdessä koulussa oppilaat nimesivät minut sedäksi. Yksi tyttö luokassa sanoi minua ensiksi isäksi. Sitten minä sanoin, että en ole kenenkään isä, niin sitten se tyttö sanoi, että ole sitten setä ja siitä se lähti, että se ryhmä alkoi kutsua minua siksi, että: “hei setä, tuus tänne.” Mutta tästä on siis aikaa yli kaksikymmentä vuotta.
On mukavaa, kun oppilaat käyttää kekseliäisyyttään lempinimien keksimiseen. Komentaja on ihan hauska nimitys. Sanasta lempi puheen olleen, saimme Markon vastaamaan kysymykseen: “Onko sinulla lempioppilaita?”
On aina niitä opiskelijoita, joidenka kanssa yhteistyö toimii paremmin. Usein ne opiskelijat eivät ole niitä huippuoppilaita, vaan sellaisia opiskelijoita, joiden kanssa ollaan voitettu jokin haaste yhdessä. Niistä tulee sellaisia opiskelijoita, jotka jäävät mieleen ja muistaa vuosien takaakin.
Kun opettaa nuoria oppilaita, voi tapahtua mitä tahansa. Markoltakin varmasti löytyy hauskoja luokkatarinoita meille kerrottavaksi.
Kun olin ensimmäistä vuotta yläkoulussa ja alakolussa töissä, silloin minä pidin yhdeksännen luokan tuntia maalla Keski-Suomessa Laukaalla. Silloin minä ihmettelin, että mitä oikein tapahtuu, kun ikkuna kävi ja sieltä tuli ysiluokan jätkät. He olivat karanneet ikkunan kautta sieltä tunnilta, ja se ei jäänyt vielä tähän. Ne vielä varastivat naapurin traktorin ja lähtivät ajamaan traktorilla ja päätyivät ojaan sen kanssa. Tämä tapahtui vuonna 1997. Silloin tuli poliisit paikalle.
Markon kertomasta tarinasta on aikaa ja paljon muuta on päässyt tapahtumaan vuosikymmenien saatossa. Markolle oli hankalaa kertoa yhtä tiettyä tunnilla tapahtunutta tilannetta, koska niitä oli hänellä runsaasti. Opettajan uran aikana luokassa voi tapahtua mitä tahansa, ja oppilaita on paljon erilaisia. Marko voi olla kuitenkin iloinen kertoessaan, että sellaisia oppilaita ei ole ollut useita, joita olisi pitänyt heittää luokasta ulos.
Mitähän minä nyt sanoisin kolme tai neljä kertaa heittänyt varmaan ulos opiskelijan näitten vuosien aikana. Sitten kun ihminen on niin vanha kuin minä, niin yleensä on niin, että ei ole tarvinnut ääntään korottaa, eikä ole tarvinnut luetella kaikkia niitä kirosanoja, mitä on nyt ehkä tänä vuonna joutunut jossain kohtaa tekemään.
Ruotsin kielen opettajan työhön kuuluu ruotsin kielen käyttö. Marko käyttää paljon ruotsin kieltä arkielämässään koulun ulkopuolella.
Siis minähän luen kaiken ruotsiksi ja musiikki on aika pitkälti ruotsinkielistä, ja sitten minä törmään arjessa aika usein ruotsinkielisiin ihmisiin.
Marko kertoo, että hänellä on useita ruotsinkielisiä tuttuja elämässään. Mitä sitä voisikaan olettaa, kun on ruotsinsuomalainen tausta.
Mutta kun Marko ruotsinopettaja on, tietääkö hän kaiken läpikotaisin ruotsin kielestä. Onko joskus käynyt hauska sattuma, jolloin oppilaat ovat päässeet opettamaan omaa ruotsinopettajaansa.
Oppilaat innovoi niitä omia erikoisia ruotsinkielisiä sanoja, mitä ei ole olemassa. Nyt on alkanut näkyä sellaista, että opiskelijat kuuntelevat jotain ruotsalaista räppiä. Niin siitä tulee kaikenlaisia sanoja ja ilmauksia, että ei ole minulla mitään käsitystä niistä. Sitten opiskelijat tulevat näyttämään niitä minulle, minunhan pitää selvittää, mitä ne tarkoittaa, että sillä tavalla voin oppia.
Itsekin sanoisin, että tuon voisi laskea oppimiseksi. Ruotsinopettajan pitää pysyä nuorten ruotsin kielessä mukana.
Marko kuuntelee ruotsalaista musiikkia ja lukee kaiken ruotsiksi, mutta onko Markolla muita kieliä, joita hän pystyy jollakin mitalla puhumaan?
Olen siis yliopistossa opiskellut ruotsia, saksaa ja englantia, että ne ovat minun kielet. Mutta pärjään tuolla maailmalla espanjaksi ja italiaksi lyhyissä vuorovaikutustilanteissa, mutta en mitään pitkiä keskusteluja käy.
Tekstin aihe on ollut paljon Markon yhteydestä ruotsiin ja ruotsin kieleen. Ehkä vaihtelu voisi virkistää… Ei nyt sentään vaan jatketaan Ruotsista puhumisella. Marko kertoo, että hänen lempimatkailukohde ei ole Ruotsi?! Mikä käänne! Mutta jos se ei ole Ruotsi, niin mikä sitten?
Lempimatkailukohteet ovat muuttuneet ajan myötä, että aikaisemmin tuli mentyä kauas, kun oli nuori ‒ silloin jaksoi lentää kauas ja kiertää ympäriinsä. Jos nyt lempimaa pitäisi sanoa, niin se on Laos.
Marko toi esille ikänsä haastattelun aikana, kun hän mainitsi, että vanhan ihmisen on enää vaikea rääkyä oppilailleen. Mutta katsooko Kulosaaren yhteiskoulun komea vanha ruotsinopettaja mitään ruotsinkielisiä elokuvia? Onko hänellä jokin lemppari?
Minä en hirveän paljon ylipäätänsä katso elokuvia tai televisiota, mutta katson mielelläni ruotsinkielisiä elokuvia. Minun ikuinen suosikkielokuva on jo aika vanha elokuva se on “Ondskan” eli “Pahuus”, niin se on hieno elokuva. Sitä voi suositella kaikille, mutta se on pelottava.
Marko on ihan mahtava tyyppi, jonka kanssa oli kunnia tehdä haastattelu yhdessä. Markon persoonallisuus ja hänen mukava olemus tekee hänestä erittäin mieleenpainuvan ja tykättävän opettajan. Markon haastatteleminen oli yksinkertaisesti sanottuna hauskaa.
En faktalåd:
Markos roliga åsikterna:
Låter ananas på pizza?
Nej. Inget fallet.
Vilken kommer först efter smör på brödet, skinka eller ost?
Jag smörjar inte bröd men först kommer ost och sedan skinka.
Hur lagar du toapapper så att det kommer från nerifrån eller så det kommer uppifrån?
Så att det kommer från uppifrån.
Måste du skölja din tandborste innan du lagar tandkräm?
Ja.
Teksti: Aleksi Mäkynen
Kuvat/video: Lukas Solanto