Pääkirjoitus: On päästävä eroon naisten ja miesten aloista


Korkeakouluhaut ovat jokaisella kolmannen vuoden lukiolaisella mielessä tänäkin keväänä. Kun valitsemme tulevaisuuden opiskelu- sekä mahdollisesti urapolkua, vaihtoehtoja kaventaa kiinnostuksen kohteiden, koulun sijainnin ja hakuvaatimusten lisäksi toisinaan alan sukupuolittuneisuus.




 

Lukiolaisia kannustetaan pohtimaan omia jatko-opintosuunnitelmiaan jo ensimmäiseltä vuosiluokalta lähtien. Oikean korkeakoulun valitsemisen paine lienee kuuluisan todistusvalintauudistuksen syytä, minkä vuoksi jo 16 vuoden iässä täytyy tehdä kurssivalintoja, jotka vaikuttavat ylioppilaskirjoituksiin ja siten todistusvalinnasta saataviin pisteisiin. Kun itse tallustelin valitsemaan lukiokurssejani ensimmäistä kertaa, olin sitä mieltä, että luen kaikkia luonnontieteitä niin lukiossa kuin yliopistossakin, vaikka ala onkin miespainotteinen.


Enää en halua opiskella luonnontieteitä. Syynä ei ole pelkästään se, etten ole hyvä fysiikassa, vaan myös viime vuosina yliopistoissa esiin tulleet häirintä ja syrjintä, joita esiintyy etenkin teknillisillä ja miesvaltaisilla aloilla.


Tiedän, etten viihtyisi alalla, jossa suurin osa opiskelijoista, professoreista ja johtohenkilöistä on miehiä. Kyse ei olisi pelkästään viihtymisestä, mutta sen lisäksi minun olisi vaikeampi menestyä kyseisillä miesvaltaisilla aloilla. Lasikatot ovat olemassa. Suomen korkeakoulutuksessa on syvä sukupuolittuneisuuden aiheuttama aukko, josta ei olla päästy eroon, vaikka monet luokittelevatkin Suomen sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaaksi. Korkeakoulualoista löydetään selkeästi naisten ja miesten aloiksi miellettyjä opintoja.


Helpointa olisi kutsua sukupuolittuneisuutta vain perinteeksi. Ovathan naiset aina olleet tällä alalla ja miehet tuolla. Ja sitä paitsi, naisethan pääsivät yliopistoon vasta 1900-luvulla, kun rikkailla miehillä taas on ollut oikeus korkeakoulutukseen Suomen yliopistojen perustamisvuosista asti. Onhan siis hyvin luonnollista, että yliopistoissa on edelleen sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Väärin. Asiaan olisi pitänyt puuttua jo vuosikymmeniä sitten, mutta sukupuolittuneisuuden kuilua ei ole vieläkään saatu kurottua kiinni.


Minua kammottavat yliopistoissa tihentyvät miesverkostot. Miesverkostoilla tarkoitetaan sosiaalisia miehistä koostuvia verkostoja, joiden sisäpiirissä pystytään vaikuttamaan miesten mahdollisuuksiin. Miesverkostot vaikuttavat esimerkiksi siihen, ketkä saavat työharjoittelupaikkoja yliopistolla. Usein kyseisissä hakuprosesseissa (kuten niin sanotussa tenure track -mallissa) suositaan miehiä räätälöimällä arviointikriteerit epätasa-arvoisesti, minkä vuoksi naiset jäävät ilman paikkoja. Miesverkostot voivat jopa olla yhteydessä yliopistojen rehtoreiden valintaan. Viidestätoista yliopiston rehtorista vain kaksi rehtoria ovat naisia.


Miesverkostoja nähdään myös konkreettisina herrainjärjestöinä yliopistoilla. Opiskelijajärjestöt ovat itsenäisiä yhdistyksiä mutta kuitenkin tiiviisti yhteydessä yliopistoihinsa. Teekkareiden eli teknillisten yliopistojen opiskelijoiden keskuudessa tapahtuneet häirintätapaukset ovat vahvasti liitetty teekkareiden miesjärjestöihin, joihin vain miehet ovat tervetulleita. Viime vuosina teekkarinaiset ovat kertoneet kokemuksistaan naisina teekkariyhteisöissä. Kokemuksia on ollut seksistisistä ilmiöistä seksuaaliseen häirintään.


Yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa esiintyvää syrjintää pyritään ehkäisemään, sillä yhdenvertaisuus on lähes kaikille korkeakouluille tärkeä arvo. Työtä on kuitenkin vielä paljon edessä, sillä syrjintää esiintyy silti ja akateemisessa maailmassa miehen on helpompi menestyä. Sen sijaan korkeakoulualojen sukupuolittuneisuuden juuret ovat syvällä yhteiskunnassamme ja niiden kitkemiseen vaaditaan kaikilta ajatusmaailman muuttamista. Jo lapsuudesta asti luodaan mielikuvia tyttöjen ja poikien ammateista, eikä se suinkaan lopu myöhemmin elämässä. Jopa toisella asteella saatetaan suositella naisille tavanomaisia “naisten aloja” vain tottumusten vuoksi. Sukupuolittuneisuuden kuilu saadaan korjattua vain muuttamalla seksististä ajatusta siitä, että vain miehet voivat olla teknillisellä alalla ja naiset kasvatusalalla.


Kun itse pohdiskelin, mitä tuolle tulevaisuudessa häämöttävälle korkeakouluhakulomakkeelle kirjoittaisin, karsin vaihtoehdoista sellaiset, jotka ovat selkeästi miesvaltaisia ja joissa minulta puuttuisi naispuolisia professoreita ja henkilökuntaa. En halua, että tulevaisuudessa muutkin joutuvat karsimaan jatko-opintopaikkojaan sen pohjalta, minkälaista sukupuoliedustusta kyseisellä alalla on.


 


Teksti: Yasmin Goran

Kuva: Ronja Ruohoniemi