Filocafe on virtuaalinen tapahtuma, joka tarjoaa Ksykin lukiolaisille mahdollisuuden filosofiseen dialogiin kouluajan ulkopuolella. Huhuu syventyi Filocafe:n toimintaan haastattelemalla sen vetäjää, Lassi Larjoa, sekä kysymällä opiskelijoilta, mitä mieltä he ovat Filocafe:sta.
Filosofinen dialogi on parhaimmillaan ainutlaatuinen, ehkä jopa pysähdyttävä ja ajattelua avartava kokemus. Ihmiset kerääntyvät yhteen keskustelemaan - ja kuuntelemaan - ja se vasta onkin opettavaista. Myös Kulosaaren Yhteiskoulussa on jo vuoden ajan keräännytty säännöllisesti keskustelemaan filosofiasta ja elämästä Ksykin lukion filosofian ja psykologian opettajan Lassi Larjon vetämänä.
Lukiolaisten keskuudessa tämä tunnetaan Filocafe:na. Keskustelulle on luotu oma Classroom ja meet-linkki. Idea organisoituun filosofiseen keskusteluun syntyi, kun Larjo huomasi oppilaittensa keskuudessa kiinnostusta filosofisiin kysymyksiin - myös kouluajan ulkopuolella. Normaaliaikana oli kuitenkin vaikeaa löytää kalenterista aika, joka olisi sopinut kaikille halukkaille osallistujille. Maaliskuussa yhteiskunta kuitenkin sulkeutui koronaepidemian seurauksena ja kaikki eristäytyivät koteihinsa, koneidensa ääreen. Larjon mukaan tarve kehittävälle ja toivoa antavalle keskustelulle sekä vuorovaikutukselle muiden ihmisten kanssa kasvoi suunnattomasti.
“Viime kevät oli poikkeuksellinen, kun kaikki olivat yhtäkkiä vain kotona. Opiskelijat rohkaisivat aloittamaan Filocafe:n ja katsoa, onnistuuko se. Heiltä tuli siihen vahva signaali”, Larjo selittää.
Kyllä se onnistuikin. Vuosi on kulunut, mutta tarve Filocafe:lle ei ole kadonnut, päinvastoin. Filocafe:n Classroomiin on kirjautunut yhteensä 116 opiskelijaa. Keskustelujen osallistujien määrä vaihtelee kymmenestä jopa viiteenkymmeneen jäseneen. Osallistujista löytyy paljon vakituisia “filocafettajia”, jotka osallistuvat myös usein aktiivisesti keskusteluun, mutta paikalla on myös satunnaisia piipahtajia. Larjo on itse vahvasti sitä mieltä, että myös hiljainen sivusta seuraaminen on rakentavaa, eikä keskusteluun ole todellakaan pakko osallistua.
“Kaikki motiivit ovat hyviä tulla mukaan. Ei tarvitse ajatella, että paikalle olisi pakko tulla keskustelemaan, dialogissa voidaan olla passiivisestikin läsnä”, Larjo toteaa ja lisää, että hyvässä dialogissa saatetaan joskus jopa olla vain hiljaa ja mietiskellä.
Kun Larjolta kysyy, mikä on Filocafe:ssa parasta ja missä on kehitettävää, tulee monta vastausta. Ensimmäisenä hän nostaa esille koko toiminnan vapaaehtoisuuden, joka varmistaa sen, että kaikki keskustelun jäsenet osallistuvat omasta halustaan ja kiinnostuksestaan. Opiskelijat saavat esittää itseään askarruttavia kysymyksiä muun muassa toivosta, rakkaudesta, uskosta ja epäilemisestä. Saa argumentoida vastaan, oppia uutta, haastaa omia näkemyksiä ja kuunnella toisia. Keskustelun annetaan virrata vapaasti omaan suuntaansa, mutta tarvittaessa Larjo jakaa puheenvuoroja niin, että kaikilla on mahdollisuus osallistua.
Toiseksi hyväksi ominaisuudeksi Larjo esittää vuorovaikutuksen opiskelijoiden välillä. Etäopiskelun aikana oikeat kohtaamiset sekä opiskelijoiden keskuudessa, että Larjon itsensä ja opiskelijoiden välillä on ollut niin pientä, että Filocafe antaa mahdollisuuden tutustua lisää toisiin ja nähdä opiskelijoista täysin toisen puolen.
Myös Filocafe:seen osallistuneet opiskelijat kuvailevat kyselyssä Filocafe:ta esimerkiksi kiinnostavaksi, avartavaksi ja lämminhenkiseksi. Vastaajista melkein 80 prosenttia aikoo varmuudella osallistua seuraavaan istuntoon, eikä kukaan vastannut ettei aio osallistua. Kyselyn tulokset luovat erittäin positiivisen kuvan opiskelijoiden kokemuksista. Larjon mukaan luotettavin palaute Filocafe:sta on se, kuinka suuri osa opiskelijoista kerta toisensa jälkeen ottaa siihen osaa.
Filocafe:sta saattaa kuitenkin syntyä melko helposti vaikutelma, että siellä intellektuellit älyköt käyvät akateemisesti korkeatasoista filosofista dialogia. Tämän Larjo kokee myös pieneksi kompastuskiveksi. Osallistuja saa tietenkin lainata tunnettua filosofia tai väitellä filosofisista metodeista, mutta Larjo painottaa Filocafe:n vapaata ilmapiiriä ja sitä, ettei paikalle tarvitse tulla filosofisesti lukeneena ja oppineena.
“Filocafe:ssa saa olla vapaasti hämmentynyt ja neuvoton ja kysyä typeriltäkin tuntuvia kysymyksiä. Teoreettinen lähtökohta ei ole Filocafe:n tarkoitus”, hän kertoo.
Filocafe:n jatkuvuudesta ei ole vielä varmuutta, mutta sekä Larjolla että opiskelijoilla on suunnitelmia sen varalle. Osa toivoo, että Filocafe voisi toimia tulevaisuudessa esimerkiksi kurssina, ja Larjo vastaakin, että sellainen kurssi olisi hyvin mahdollista toteuttaa halukkaille. Hän kuitenkin epäilee, että Filocafe:n menestys piilee juurikin poikkeusajassa.
“Lukiolaisten kohdalla harrastuneisuus ja kerhotoiminta eivät välttämättä ole niitä helpoimpia väyliä toteuttaa tätä, ja normaaliaikana voi olla taas vaikeaa löytää kaikille sopivaa aikaikkunaa”, Larjo sanoo ja lisää, että on kokenut Filocafe:n todella antoisana ja on kiinnostunut sen jatkon varmistamisesta.
Ksykin opiskelijat ovat voineet saada kokemusta myös lähikoulussa tapahtuvasta filosofisesta keskustelusta, esimerkiksi viime syksyn Night Schoolissa. Fyysisessä tilassa tapahtuva dialogi on monin tavoin erilainen kokemus kuin netissä toteutettu Filocafe, ja molemmissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Etäkeskustelussa voi olla matalampi kynnys osallistua ja halutessaan voi dialogia seurata suljetun kameran ja mikin takaa, mutta esimerkiksi luokassa tapahtuva keskustelu olisi luultavasti paljon intensiivisempi kokemus.
Vuoteen on kuitenkin mahtunut myös niitä intensiivisiä ja ikimuistoisia hetkiä - vaikka etänä ollaankin. Larjo muistelee erityisesti viime toukokuussa järjestettyä koko yön kestänyttä istuntoa, joka sisälsi mm. musiikkiesityksiä, puheita ja tietenkin itse dialogia. Tämän lisäksi hän nostaa esille maaliskuun alussa järjestetyn rakkausaiheisen istunnon, johon osallistujat olivat saaneet halutessaan valmistaa rakkautta käsittelevän puheen.
“Monet opiskelijat ovat jääneet etäisiksi etäopetuksen myötä, ja Filocafe auttaa näkemään opiskelijoissa uudenlaisen puolen ja luomaan heihin myös laadullisemman yhteyden”, Larjo kertoo.
Silti Larjo painottaa myös sitä, että joka ikinen istunto yhdessä opiskelijoiden kanssa on piristävä tuulahdus tavalliseen arki-iltaan. Ennen Filocafe:ta saattaa tuntua, ettei millään jaksaisi, mutta tunne keskustelun jälkeen korvaa kaikki ennenaikaiset epäilyt. Parhaimmillaan olo voi olla tiedonjanoinen, energinen ja ehkä myös hölmö. Tietää osallistuneensa filosofiseen dialogiin, kun kokee olonsa yhä tietämättömämmäksi.
Miksi kenenkään siis pitäisi osallistua Filocafe:seen? Vastaukseksi tähän voisi kysyä, että miksi ei? Vaikka Larjo suunnittelee kunkin istunnon teeman etukäteen, on oikeastaan opiskelijoiden käsissä, mihin keskustelu etenee, millaisia polttavia kysymyksiä käsitellään ja mikä on dialogin lopputulos. Antoisa filosofinen dialogi muuttaa ihmistä ja tämän ajattelua. Siispä tietokoneen äärelle, teekuppi vierelle, vaikka kutomapuikot hyppysiin ja Filocafe auki. Kenties sitä oppisi jotakin aivan uutta.
Teksti: Vuokko Yrjänä
Kuvitus: Enni Katara