Nuorten lukutottumukset – salaisia paketteja, fanifiktiota ja kirjallisuuden porttiteoria





Pyysimme lukiomme äidinkielenopettajia Tiina Lyyraa, Heidi Temmestä ja Jaana Junnosta vastaamaan muutamaan kysymykseen nykynuorten lukutottumuksista. Lisäksi paljastamme, millaisia lukutottumuksia Kulosaaren yhteiskoulun opiskelijoilla on, ja annamme vinkkejä siihen, miten lukemisesta voi tehdä itselleen antoisampaa.


 



Englantia, äänikirjoja ja porttiteoria



Kuten arvata saattaa, äidinkielenopettajat olivat yksimielisiä siitä, että nuorten lukemiseen on tullut muutoksia – ja harva muutos on parempaan suuntaan. Huhuun tekemässä kyselyssä 13 prosenttia ilmoitti, ettei lue vapaa-ajalla ollenkaan. Luku on kuitenkin todennäköisesti suurempi, sillä kaikki heistä, jotka eivät olleet kiinnostuneita kirjallisuudesta tuskin vastasivat kyselyyn ollenkaan.


Jaana Junnonen on toimunut opettajana vuodesta 2004, eikä opiskelijoiden suhtautuminen itse lukemiseen ole hänen mielestään varsinaisesti muuttunut. Sen sijaan Junnonen kertoo, että keskittymiskyky on sekä nuorilla että varmasti myös aikuisilla huonontunut entisestään mobiililaitteiden käytön lisääntymisen seurauksena. “Kaikilla keskittymiskyky ei riitä kokonaisen romaanin lukemiseen”, Junnonen kertoo, ja huomauttaa äänikirjojen osittain helpottaneen tilannetta. “On hienoa, että monet julkisuuden henkilöt mainostavat äänikirjasovelluksia some-tileillään. Julkkisten esimerkki voi houkutella myös nuoria käyttämään äänikirjapalveluita”, Junnonen huomauttaa. Huhuun kyselytutkimuksessa käykin esille, että monet ovat innostuneet lukemisesta enemmän äänikirjapalveluiden takia.


Nuorten lukeminen on jakautunutta. On heitä, jotka lukevat paljon. Sitten on heitä, jotka eivät lue ollenkaan. Tiina Lyyra huomauttaa, että himolukijoita on ollut aina, mutta “yhä useammin näkyy lukiolaisia, jotka eivät jaksa lukea kokonaisia teoksia”. Lyyran mukaan keskittymiskyvyn puute näkyy esimerkiksi siinä, minkälaisiin tehtävätyyppeihin opiskelijat tarttuvat äidinkielen kokeissa. Videotehtävät kasvattavat suosiotaan opiskelijoiden kartellessa tehtäviä, jotka edellyttävät pitkien tekstien lukemista.

Kaikki kolme opettajaa mainitsevat myös seuraavanlaisia muutoksia: opiskelijoiden sanavarastot suppenevat, ja lause- ja virkerakenteet heikkenevät. Jopa virkkeen hahmottaminen voi olla haastavaa, puhumattakaan yhtenäisten tekstien luomisesta. Myös sanasto heikkenee, ja nuoret kysyvät yhä useammin, mitä yksinkertaiset suomenkieliset sanat tarkoittavat. Heidi Temmes huomauttaa, että asiaan vaikuttavat varmasti sosiaalinen media ja ennen kaikkea englannin kieli. Huhuun tekemästä kyselytutkimuksesta käy ilmi, että lähes 55 % ksykkiläisistä lukeekin teoksia vapaa-ajalla mieluummin englanniksi kuin suomeksi.

“Jos nuori ei lue, ei hänellä ole myöskään kovin laajaa näkemystä maailmasta ja ihmisestä”, Junnonen toteaa.

Lyyra huomauttaa, että mitä enemmän luetaan lyhyempää ja epämuodollisempaa tekstiä, sitä enemmän hämärtyy käsitys siitä, mikä on kirjakieltä ja mikä ei. Lyyra kehottaakin opiskelijoita lukemaan porttiteorian avulla: “kun ensin lukee jotain kevyttä itseään kiinnostavaa kirjallisuutta, niin myöhemmin voi siirtyä kovempiin aineisiin, eli alkaa lukea vaativampaa tekstiä”.



Lukeminen kannattaa aloittaa uudestaan helposta, hauskasta ja kevyestä kirjallisuudesta.



Salaiset kirjat ja koulujen merkitys



Äidinkielen opettajien mielipiteet jakautuivat, kun heiltä kysyttiin, mitä koulut voisivat tehdä nuorten lukuinnon nostattamiseksi. Temmes paljastaa suhtautuvansa skeptisesti siihen, että koulut voisivat tehdä jotain toisin nostaakseen lukiolaisten lukuintoa.

Myös Tiina Lyyrasta kysymys on vaikea. Lyyran mukaan “pakko ei aina ole paras keino”, vaan ihmisille täytyisi jollakin konstilla saada miellyttäviä ja palkitsevia lukukokemuksia. Ihmisen täytyy saada oivalluksia lukiessaan, jotta syntyy kokemus lukemisen mielekkyydestä. “Mitä haluttomampi lukija, sitä tärkeämpää on, että löytyisi sellainen teksti, joka ihmistä vähän koukuttaisi”, Lyyra jatkaa ja nostaa esimerkiksi sen, että jalkapallosta kiinnostuneille voisi sopia jalkapalloilijoiden elämäkerrat.

Lyyra huomauttaa, että tällä hetkellä yhteiskunnassa ei ole ilmapiiriä, joka painottaisi lukemisen olevan arvokasta. Elämme suorittamisen kulttuurissa. “Olisi hyvä, jos yhteiskunnassa ajateltaisiin olevan joskus arvokasta pysähtyä, olla rauhallisesti ja keskittyä yhteen asiaan, vaikkapa lukemiseen”, toteaa Lyyra, “se on arvokasta, että ihmisellä on aikaa.” Lyyran mielestä koulut voisivatkin nostattaa nuorten lukuintoa “tarjoamalla lukemiselle ajan ja paikan, inspiraatiota sekä helposti saatavilla olevaa tarjontaa”. Lukion uusi opetussuunnitelma edellyttää jokaisen opiskelijan lukevan kahdeksan teosta lukion aikana. Vanhassa opetussuunnitelmassa luettavien teosten määrää ei oltu määritelty.





Kyselytutkimuksessa käy ilmi, että monet ksykkiläiset tahtoisivat lukea enemmän. Jopa 63 % kyselyyn vastanneista ilmoitti, että lukisi mielellään enemmän, jos olisi enemmän energiaa. Lähes yhtä moni ilmaisi ajatuksensa siitä, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa lukea. Kyselyyn vastanneista 35 % ilmoitti, ettei heillä ole koulun takia aikaa lukea, kun taas 14% ilmoitti harrastusten vievän liikaa aikaa. Kuusitoista prosenttia vastanneista tahtoisi lukea enemmän, mutta he eivät tiedä, mitä lukea.


Jaana Junnosen mukaan koulu voisi herätellä nuorten lukuintoa valitsemalla luettavaksi opiskelijoita kiinnostavia teoksia. “Itse esittelen myös usein tunnilla kirjoja, jotka olen lukenut ja joita olen pitänyt hyvinä”, Junnonen kertoo, “kirjavinkkaukset tai kirjoittajien vierailut voivat myös innostaa nuoria lukemaan. Uskon kuitenkin, että eniten nuorten lukuintoon vaikuttavat vanhemmat. Kotioloissa uhkailu, lahjonta ja kiristys toimivat hyvin.” Junnonen paljastaa hyödyntävänsä kyseisiä keinoja oman kolmasluokkalaisensa kanssa. Junnonen ei ole ainoa, joka painii ongelman kanssa. Netin syövereistä löytyy pilvin pimein keskustelufoorumeita ja kyselytutkimuksia, joissa aikuiset tuskastelevat lastensa vähäistä tai olematonta lukuintoa.


Äidinkielenopettajat ovat yhtä mieltä siitä, että vanhemmilla on tärkeä rooli nuorten lukuinnon synnyttämisessä ja ylläpitämisessä. “Jos kotona kukaan ei lue, ei nuorikaan osaa tarttua kirjaan. Jos taas kotona on aina luettu lapsille, vanhemmat lukevat ja kirjoja on tarjolla, on todennäköistä, että myös nuori tarttuu kirjaan”, Junnonen toteaa.


Moni Huhuun tekemään kyselytutkimukseen vastannut kirjoitti, että lukisi mielellään, jos olisi enemmän aikaa, energiaa tai jos löytäisi mielenkiintoisia kirjoja. Huhuu julkaisee myöhemmin kirjalistan, jossa on yli viisikymmentä lukuvinkkiä. Kirjavinkkaukset on saatu opiskelijoiltamme, jotka osallistuivat kyselyyn.





Mikäli kuitenkin kaipaa vinkkausten ohella vinkkejä siihen, miten lukemisesta saa mielenkiintoisempaa, kannattaa kokeilla muutamaa alla olevaa vinkkiä.


  1. Pyydä ystävääsi päällystämään hänen lempikirjansa lahjapaperiin, ja antamaan se sinulle luettavaksi ilman että tiedät, mikä kirja on kyseessä. (Huomioi, että kirjan ensimmäisillä sivuilla mainitaan kirjan ja kirjailijan nimi, ne kannattaa myös peittää vaikkapa post-it-lapulla.) Saat avata päällysteen vasta, kun olet lukenut koko teoksen.

  2. Tämä ei toimi kirjaston kirjoilla, mutta mikäli omistat kirjan, tämä seuraava vinkki toimii hyvin. Lue kirja, ja kirjoita siihen ajatuksiasi. Tämän jälkeen voit lainata kirjan kaverillesi, joka kirjoittaa omat kommenttinsa kirjaan. Tämä tekee lukemisesta interaktiivisempaa.

  3. Perusta kirjakerho ystäviesi kanssa! Parasta on se, että mikäli teette itse kirjakerhon, ettekä liity valmiina olemassa olevaan kerhoon, saatte itse määrätä tahdin. Voitte siis lukea vain yhden kirjan viikossa – tai vuodessa. Valinta on teidän!

  4. Etkö tunne ketään, joka pitäisi kirjallisuudesta, tai haluaisi perustaa kerhon? Ei hätää, Kulosaaren yhteiskoulussa meitä kyllä riittää! Alla olevasta ympyrädiagrammista näkyy, että me luemme ihastuttavan paljon kirjoja.





Mitä ksykkiläiset sitten oikeasti lukevat?



Lyyran mukaan aikaisemmin luettiin enemmän perinteisiä seikkailukirjoja. Viime vuosina fantasia- ja dystopiakirjallisuus ovat olleet muodissa. Dystopian yhteydessä Lyyra iloitsee, että nykykirjallisuus on vähemmän sukupuolijakautunutta kuin aikaisemmin. Erityisesti tytöille tai pojille suunnattu kirjallisuus on siis laskussa. Lyyran mukaan muutos näkyy erityisesti dystopiassa, josta kaikki sukupuolet tuntuvat pitävän. Poikkeuksia toki löytyy aina.

Myös tietokirjoja luetaan enemmän kuin aikaisemmin. Helsingin Kirjamessuilla 2021 mainittiin, että suomalaiset ovat tietokirjakansaa. Suomessa tietokirjoja luetaan enemmän kuin monessa muussa maassa väkilukuun suhteutettuna. Huhuu selvitti, mitä opiskelijamme oikeasti lukevat. Vastaukseksi saimme ihastuttavan laajan määrän eri genrejä.




Monet opiskelijat painottivat, että fanifiktio on yhtä lailla kirjallisuutta kuin esimerkiksi romaanit. Ne opiskelijat, jotka vastasivat lukevansa jotain vaihtoehtojen ulkopuolelta, kertoivat lukevansa esimerkiksi seuraavia tekstilajeja: sanomalehtiä, uutisia, foorumeita, aikakauslehtiä, muotilehtiä ja blogipostauksia.


Mitä äidinkielen opettajat haluaisivat sanoa opiskelijoille?


“Lukeminen on kyllä keino avartaa omaa maailmankuvaansa”, toteaa Tiina Lyyra.

“Säilyttäkää äidinkielenne hyvänä - oli se mikä hyvänsä! Itseään voi pitää sivistyneenä monesta syystä. Jos syynä on kirjojen lukeminen, se ei varmasti ole katteeton arvio”, toteaa Heidi Temmes.

“Lukeminen on kansalaistaito. Jos ihmisellä on huono lukutaito, hänellä on myös huono kirjoitustaito, ja silloin on vaikeaa osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä. Jossakin luki, että lukutaito on mielen supervoima. Näin on, sillä ihminen voi ajatella vain niitä asioita, joille hänellä on olemassa sanat. Heikko lukutaito tarkoittaa heikkoa sanavarastoa. Huono sanavarasto taas johtaa heikkoihin ajattelutaitoihin. On pelkona, että yhteiskunta jakautuu yhä enemmän niihin, jotka osaavat lukea, ja niihin, jotka eivät osaa. Menestyjiä ovat ne, jotka lukevat”, toteaa Jaana Junnonen.

 


Teksti: Annukka Mäkeläinen

Kuvat: Annukka Mäkeläinen