Mistä KSYKiläisten joulu koostuu?
- Dec 18, 2025
- 6 min read
Kolme opiskelijaa avaa koulusihteerimme kanssa omia joulunviettotapojaan ja kertoo tarkemmin, mikä tekee juuri heidän joulustaan erityisen.
Jokaisella meistä on omanlaisensa tavat viettää joulun aikaa. Useat meistä ovat läheistemme kanssa, ja toiset suuntaavat kauas Helsingistä – jotkut jopa ulkomaille asti. Joillakin on vakiintuneita, vuosittain toistuvia, perinteitä ja jotkut viettävät joulua juuri sillä tavalla, kuin mikäkin hetki sen on suonut.
Kysyin KSYKiläisiltä, millaisia joulunviettotapoja heillä on. Sain vastauksia ja tässä on kooste kolmelta opiskelijalta ja koulusihteeriltämme siitä, millainen heidän joulunsa on.
Elli Parpolan joulussa yhdistyy yhdessäolo ja stressittömyys
Elli Parpolan joulu alkaa aamulla television avaamisella. Sieltä tulee Lumiukko, jota Parpola katsoo äitinsä kanssa. Aamulla on toki myös nälkä ja siksipä Lumiukon jälkeen Parpola syö perheineen kunnon annoksen riisipuuroa. Sekaan on piilotettu perinteiseen tapaan manteli, mutta Parpolan perheessä se ei tuokaan onnea vaan mantelin saanut on vastuussa perheen koiran, Caran, ulkoiluttamisesta pyhäpäivien ajan. Perinne sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun Cara söi vahingossa lattialle pudonneen mantelin ja sai siitä “hieman” vatsavaivoja. Caralle ei tullut tapahtumasta onneksi suurempia ongelmia.
Joulun aika on monelle aikaa läheisten ja sukulaisten kanssa. Näin asia on myös Parpolalle, joka lähtee joulupuuron jälkeen perheineen isovanhemmille. Parpolan mielestä joulussa on ihaninta, kun pääsee tapaamaan sukulaisia, joita ei muuten tapaisi ihan niin usein. “Vielä ihanampaa on syödä kaikkia jouluherkkuja heidän kanssaan!” Parpola kommentoi.
Jouluruoista puheenollen Parpolan joulupöytään kuuluu suurin osa perinteisistä jouluherkuista – erityisesti piparkakut ovat hänen mieleensä. Parpolan perheessä muut syövät joulukinkkua, mutta hän itse on kasvissyöjä. Hän on kuitenkin leiponut vegaanisen joulukinkun isänsä kanssa ja pitää siitä kovasti. Muutkin ovat sitä maistaneet ja vaikka ovat väittäneet, että ei joluluvinkku (vinkku = vegekinkku) oikeaa kinkkua korvaa, on Parpola päätellyt heidän ilmeistään, että ei vegaaninenkaan vaihtoehto pahalta maistu. Parpolan kestosuosikki Megis eli Mega Force energiajuoma on joulunakin kovassa kulutuksessa. “Se on mahtavan herkullista!” hän ylistää suosikkijuomaansa.
Parpolan isovanhemmilla soivat koko ajan taustalla jouluiset sävelet, mutta Parpolan lempikappale jouluna ei ole ihan perinteinen – hän kuuntelee NewJeansin Ditto-kappaletta. Hän myöntää, että se ei ole varsinainen joululaulu, mutta hän tykkää jostakin syystä kuunnella sitä etenkin joulun lähestyessä. Parpolan jouluun kuuluu myös muitakin asioita, joita ei automaattisesti liitetä jouluun. Hän esimerkiksi rakastaa pelata Fortnitea ystävänsä kanssa joulun pyhäpäivien ajan.
Parpolan unelmien jouluun kuuluu, että kaikilla olisi hyvä olla viettipä sitten joulua tai ei ja että turha kulutus jäisi pois. Hän myös toivoo, että kukaan ei stressaisi joulusta ja jouluvalmisteluista liikaa. “Se on turhaa!” hän painottaa. Parpola esittää lopuksi joulupukille toiveen, että hänen suosikkijuomastaan tehtäisiin glögin makuinen kausimaku.
Luukas Hagman uudistaisi joulupöydän
Luukas Hagman suuntaa jouluksi pois Helsingistä Etelä-Pohjanmaalle mummonsa luokse. Siellä hän viettää perheineen ja sukulaisineen joulua leppoisin tunnelmin. “Ihana välillä päästä pois ison kaupungin hälinästä ja synkkyydestä”, Hagman kommentoi. Pohjoisessa onkin huomattavasti valoisampaa, kun maassa on lunta toisin kuin PK-seudulla useimpina vuosina. Ainoa kuka tai ennemminkin mikä ei ole lumesta Hagmanin perheessä innoissaan on kissa Napoleon. “Se ei tykkää ollenkaan kylmästä”, Hagman kertoo. Napoleonin tilannetta on yritetty helpottaa hankkimalla sille talvitakki, mutta sen kokeilemisen jälkeen kissa murjotti loppupäivän saunan nurkassa.
Joulu on yksi Hagmanin lempijuhlista ja se merkitsee hänelle paljon. Joulukuussa joulunodotus voimistuu päivä päivältä ja joulumieli sen kuin vain kasvaa. Lopulta joulukuusen hakeminen mummon lähimetsästä aloittaa joulun virallisesti ja juhlamieli pääsee valloilleen. Ainoa asia, joka lässäyttää tunnelman, on jouluruoka.
“Jouluruoat ovat hyvin vanhanaikaisia ja aika pahojakin”, Hagman kommentoi. Hänen mielestään joulun juhlapöytää pitäisi uudistaa huomattavasti, jotta joulusta saisi aidosti nautinnollisen juhlan. Ainoastaan perunalaatikko ja suklaakonvehdit ovat Hagmanin mieleen. Hänen suurin joulumuistonsa lapsuudesta liittyy juuri suklaakonvehteihin, kun hän maistoi ensimmäistä kertaa Marabou Symphony -konvehteja. “Ne olivat todella maukkaita”, hän muistelee makuelämystään.
Jouluna Hagman kuuntelee paljon perinteisiä joulu-pop-kappaleita. Wham!:in Last Christmas on yksi hänen ehdottomista suosikeistaan. Se soi taustalla myös silloin, kun joulupukin joulukuusen alle tuomat lahjat jaetaan perheen kesken.
Hagmanin miettiessä, millainen hänen unelmiensa joulu olisi, nousevat esille Symphony-konvehdit uudestaan. “Niitä söisin paljon ja saisin ehkä jonkun mahtavan joululahjan myös”, Hagman unelmoi. Lopuksi hän antaa vinkiksi kaikille, että tonttulakkeja kannattaa ostaa paljon – ihan vain varmuuden vuoksi. Koskaan ei kuulemma tiedä, mihin niitä tarvittaisiin.
Anneli Vilenin jouluun kuuluu aito läsnäolo ja kylmyys
Anneli Vilen pysyy jouluna Helsingin sykkeessä. Ainoastaan joulunviettopaikka vaihtuu vuosittain kodin ja serkkujen välillä, mutta seura pysyy silti samana – perhe sekä läheiset. Vilen unelmoi kuitenkin joulun viettämisestä kerran jossain kaukana lämmössä. Hän tosin painottaa, että aitoon joulutunnelmaan tarvitaan Suomen kylmyyttä ja mielellään myös lunta.
“Jouluna on lomaa ja ei tarvitse huolehtia kouluhommista – ainakaan niin paljoa”, Vilen kuvailee, mitä joulu hänelle merkitsee. Hän tosin ilmaisee myös huomanneensa, että joulua edeltävä aika saattaa olla usein hektistä ja turhan stressaavaa. “Kaikilla on aina hirveä kiire ostaa lahjoja”, hän kertoo ja pohtii samalla, että kauhean lahjarumban voisi hyvin jättää joulusta pois. Hänen mielestään tärkeämpää on yhdessäolo ja aito välittäminen myös joulun ulkopuolella.
Vilenin perhe järjestää jouluaattona aina perinteisen lumiukkokisan, johon koko perhe serkut mukaan lukien osallistuu. Kisassa jokainen tekee joko yksin tai ryhmässä oman lumiukon ja vuosittain vaihtuva raati lopulta arvostelee ne. Voittaja saa toimia raatina ensi vuonna ja häviäjä joutuu virkistäytymään avannossa. Mikäli avanto tuntuu ajatuksena liian virkistävältä on mahdollista jäädä myös ilman jälkiruokaa juhlapöydässä. Helsingissä ongelmaksi on tosin usein muodostunut valkean maata peittävän peitteen puuttuminen, jolloin kisan sääntöjä on pitänyt muuttaa. Lumettomina vuosina lumiukkojen sijaan tehdään veistoksia hiekasta.
Mikäli häviäjä päättää jättää avannon väliin jää hän ilman luumukerroskiisseliä, joka on Vilenin äidin bravuuri-jälkiruoka joulun juhlapöydässä. Vilen pitää myös perunalaatikosta, mutta sen vähemmän jalostettu versio, biopata saa luvan pysyä kaukana hänen joulupöydästään. Hän pelastaa maailmaa mieluummin muilla osa-alueilla.
Lapsena Vilenin joulutunnelma koostui suurelta osin suomalaisista joululauluista. Myöhemmin hän on tosin havahtunut niiden hieman melankoliseen sävyyn. Hän yrittää lisätä iloa kuuntelemalla uudempia joulukappaleita, niin suomalaisia kuin ulkomaisiakin. Hän mainitsee ranskalaisen Vive Le Vent -kappaleen, josta on tullut yksi hänen suosikeistaan. Vilen myös muistelee yhtä hauskaa joulumuistoaan lapsuudesta, kun hän näki veljensä kanssa ikkunasta joulupukkeja kulkemassa takseilla.
Vilen antaa vinkkinä onnistuneeseen joulunviettoon, että kannattaa laittaa puhelin sivuun ja keskittyä kunnolla yhdessäoloon ja muihin ihmisiin. Puhelimella ehtii olemaan myöhemminkin. Mikäli joulumielen löytämisessä on ongelmia kehottaa hän olemaan lannistumatta ja tekemään asialle jotakin. “Esimerkiksi voi leipoa ja koristella joulupipareita. Siitä tulee aina hyvä joulumieli!” Vilen lopettelee.
Tuula Laine koristelee kotiaan koko joulukuun ajan
Tuula Laine ja koulukoira Ässä viettävät joulua kotona Helsingissä. Laineen koti toimii samalla koko suvun joulunviettopaikkana kaikkien päästessä sinne helposti. Paikalle kokoontuvat lapset, lastenlapset sekä isovanhemmat ja lopulta aattoiltana paikalle saapuu itse joulupukkikin. Joulupukki on kuulemma tosin saattanut hieman nuorentua viime vuosina, mutta lapset eivät ole sitä huomanneet – Ässä tosin on tarkan kuononsa ansiosta.
Laineelle joulu alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä. Silloin hän ripustaa suurimman osan jouluvaloista ja -koristeista, mutta niitä hän lisäilee paikoilleen vielä pitkin kuuta aina jouluaattoon asti. Laine tykkää erityisesti jouluisista eläinhahmoista ja on saanut Frozenin Olaf -lumiukosta paljon inspiraatiota. Lisäksi Laineen kotona seikkailee paikkaa vaihtava tonttu.
Joulu merkitsee Laineelle rauhoittumista ja yhdessäoloa. Hänen mukaansa jouluna ilmassa on eräänlaista jouluntaikaa, kun ihmiset ovat erityisen mukavia ja huomioon ottavia. Laine rauhoittuu jouluhulinan alla myös käymällä hautausmaalla muistelemassa edesmenneitä. Yhteiselle jouluruoalle pysähtyminen perheen kesken tarjoaa myös omanlaisensa lepohetken.
Laineen joulupöytä on hyvin perinteinen: laatikoita, kinkkua, rosollia ja niin edelleen. Perheen iso-mummo tykkää kuulemma kovasti säilykeherneistä. Joulutorttujen suhteenkaan Laine ei perinteistä poikkea. Luumumarmeladi on maultaan ylivoimainen, vaikka muitakin vaihtoehtoja on kokeiltu. Ainoastaan Vihreät kuulat ja omena ovat pystyneet makuina vakuuttamaan edes hieman.
Laineen suurin joulumuisto lapsuudessa liittyy lumeen. Hän oli toivonut kovasti pulkkaa joululahjaksi, mutta ulkona oli täysin lumetonta. Niinpä Laine ajatteli, että ei voisi tällöin pulkkaakaan saada. Lopulta jouluaattona taivaalta alkoikin satamaan lunta ja hän sai kuin saikin pulkan.
Muistoja Laineessa herättää myös joulumusiikki. Hänen suosikkeihinsa lukeutuu Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Hänkin tosin tiedostaa näiden kappaleiden omanlaisensa ankeuden ja siksi täydentää soittolistaansa pirteämmillä kappaleilla kuten Petteri Punakuono. Lopulta Laineen musiikkimaku on todella laaja ja hän on tyytyväinen kaikkeen, mitä jouluradiosta tuleekaan.
Joulussa Lainetta ärsyttää samaan tapaan muiden ihmisten kiire. “Hiki otsalla ei pitäisi juosta”, hän kritisoi muiden ihmisten lahjatavararumbaa. Hän haluaisi nauttia jouluna vain ihmisistä ja korkeintaan oikeasti merkityksellisistä lahjoista. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi itsetehdyt villasukat ja Laine yrittääkin paraikaa opetella neulomista. Unelmien joulu on hänen ajatuksissaan rauhaisaa aikaa, jolloin sukuriidat ja kansainväliset konfliktit unohdettaisiin hetkeksi ja kaikki ihmiset eläisivät sopusoinnussa – edes hetken.
Ässälle joulu on hieman erikoisempaa aikaa. “Se on tottunut koululla ihmisiin, mutta kotona vieraat hämmentävät sitä ja se alkaa vinguttamaan lelujaan”, Laine kommentoi. Ässä pitää kuitenkin ruoasta ja kinkkua paistettaessa se on vahtimassa tarkasti uunin lasin takana kypsymisprosessin etenemistä. Koululla nameista ei ole puutetta, sillä Ässä saa niitä ruokalan henkilökunnalta, opettajien huoneesta sekä yksittäisiltä opettajilta, joista mainittakoon Merja Alatalo.
Lopuksi Laine antaa vinkin lahjojen jakamiseen: “On kiva jos joulupukki tai tontut unohtavat lahjoja pukinkontista tai kuusen alta ja niitä löytyy muutama päivä joulun jälkeenkin”, Laine ohjeistaa. Perinne sai alkunsa, kun hän oli piilottanut lahjoja ympäri asuntoa eikä lopulta enää muistanut kaikkien niiden sijaintia.
Teksti: Vilho Korkala
Kuvat: Vilho Korkala