Miksi lunttaamme?

Näyttöviikko on taas edessämme ja niin ovat myös kaikki houkutukset luntata. Etenkin etäkokeet antavat paljon mahdollisuuksia huijaamiselle kokeissa, vaikka vilppi on tietenkin aina väärin. Silti ihmiset lunttaavat, huijaavat ja ovat epärehellisiä. Mikä saa aikaan meissä sen, että tunnemme tarvetta luntata?



On niin helppoa luntata. Kaikki sen tietävät.


Jo ennen etäopiskelun tarjoamia loistavia mahdollisuuksia luntata, opiskelijat pystyivät harjoittamaan vilppiä ilman minkäänlaisia seurauksia. Etäkokeissa lunttaamisesta tehtiin helppoa. Vaikka opettajat keksivät kaikenlaisia valvontatapoja, lähettivät uhkausviestejä ja lisäsivät kannustusta, opiskelijat silti löysivät porsaanreikiä ja lunttasivat.


Huijaamisesta puhutaan hyvin avoimestikin. Vilppi tarkoittaa käytännössä epärehellisyyttä ja epätasa-arvoisuutta ja monet opiskelijat tietävät sen. He tietävät, että lunttaaminen ei ole oikein eikä sitä tulisi tehdä. Lunttaaminen on kuitenkin aina pöydällä. Miksi? Miksi lunttaamme, vaikka tiedämme sen olevan väärin ja toisaalta tiedämme sen olevan jokseenkin turhaa ja tyhmää? Ihminen on siinä mielessä ihmeellinen otus. Sitä ei välillä itsekään tiedosta, miksi pohjimmiltaan haluaa harjoittaa vilppiä.


Huijaamiseen, eli esimerkiksi lunttaamiseen, vaikuttaa monet erilaiset tekijät. Asiat, jotka puskevat lunttaamaan voivat olla niinkin tuttuja kuin sosiaalinen häpeä, helppous tai tietämättömyys. Oletko tuntenut joskus riittämättömyyttä, koska muut luokkakaverit tuntuvat saavan paljon parempia arvosanoja? Riittämättömyyden tunne saattaa johtaa lunttaamiseen, koska arvosanat liitetään onnistumiseen ja hyväksyntään. Hyvä arvosana saa taas mielialan kohoamaan ja riittämättömyyden hälvenemään, koska hyvä arvosana ei johda sosiaaliseen häpeään – vaikka arvosana olisi saatu lunttaamalla.

Arvosanasysteemi ruokkii lunttaajia. Arvosanat tuovat mielihyvää ja antavat hyväksyntää. Olen edes tässä hyvä. Menestyn. Olen hyvä koulussa. Koska monen ajatukset pyörivät arvosanojen ympärillä, todelliset merkitykset arvosanojen takana ovat hukassa. Ei opita enää oppimisen, vaan arvosanojen ja niiden tuoman hyväksynnän vuoksi. Tästä päästäänkin seuraavaan tekijään: lunttaamisen helppouteen.


Ruotsin sanakoe etänä ilman kameraa! Ei tullut taaskaan luettua ollenkaan ja quizletit jäi kesken. Mitä haittaakaan siitä on, jos katson vastaukset kirjasta?


Lunttaaminen tuntuu joissain tilanteissa hyvin helpolta eikä se vaadi moraalista keskustelua ajatusten kanssa. Lunttaamisen eri puolia ja merkityksiä ei ajatella ja varsinkin stressaantuneena lähtee helposti lunttaamisen tielle.

Psykologian professori Dan Ariely on tutkinut rehellisyyttä paljon. Tutkimusasetelmissa on esiintynyt paljon lunttaustapauksia ja Ariely on ollut erityisen kiinnostunut kaikista niistä tekijöistä, jotka johtavat lunttaamiseen. Esimerkiksi tutkimuksissa, joissa koehenkilöt saivat itse korjata tehdyt vaikeat matikan kokeet, huijaamista tapahtui merkittävästi. Syynä tähän oli se, että kokeen pistemäärän perusteella sai saman verran rahaa palkkioksi testin tekemisestä. Kun valehteli saavansa enemmän pisteitä, sai myös enemmän rahaa – harmittomasti. Huijaamisprosentit nousivat myös, kun tutkimustilanteeseen lisättiin henkilö, joka teki kokeen muita aikaisemmin ja täten lisäsi painetta.


Huijaamista, valehtelua ja lunttaamista on tutkittu paljon ja epärehellisyys on usein inhimillistä. Pidämme itseämme rehellisinä, vaikka valheita tulee suustamme päivittäin. Epärehellisyydelle annetaan paljon selitteitä ja syitä arjessa, mutta isoissa tilanteissa tulee pohtia huijaamisen tarvetta moraalin kannalta.


Lunttaustilanteet ovat toki aina erilaisia. Lunttaisitko kokeessa, jossa pitää nimetä kaikki Raamatun 10 käskyä? Tai Koraanin tärkeimmät opit? Arielyn yhdessä tutkimuksessa tulee ilmi, että harvempi ihminen lunttaa kokeessa, joka koskee rehellisyyttä tai moraalia, vaikka lunttaaminen olisi helppoa eikä rangaistavaa. Tavallisissa ruotsin sanakokeissa ei tule ajateltua, kuinka rehellistä oma toiminta on ja mitä epärehellisyys merkitsee oman moraalin kannalta.


Vaikka uskottelisi itselleen, että lunttaamisesta ei ole haittaa tai se on vain yhden kerran juttu, on huijaaminen isompi moraalinen ja psykologinen ilmiö. Välillä täytyy havahtua omaan rehellisyyteen, mutta toisaalta yhteiskunnan tulee havahtua siihen, mitkä asiat johtavat epärehellisyyteen.



Teksti: Yasmin Goran

Kuvitus: Lauriina Heikkanen