Lukio loppuun ulkomailla


Moni nuori haaveilee ulkomailla opiskelusta joko jo lukion aikana tai myöhemmin yliopistossa. Vaihtovuodet ulkomaille lukukaudeksi tai -vuodeksi ja muutaman viikon pituiset kielikurssit ovat suosittuja, mutta jokaisen opintojakson lopussa odottaa lento takaisin Suomeen. Mitä jos ulkomailta ei enää palaisikaan suomalaisen koulun penkille? Eri organisaatiot tarjoavat nuorille mahdollisuuksia suorittaa lukio alusta loppuun vieraassa maassa. KSYK:in ensimmäisen vuoden opiskelijat Inka Karlsson, 16, ja Katja Legeza, 17, kertoivat Huhuulle kesän jälkeen alkavista opinnoistaan ulkomailla United World Colleges -järjestön lukioissa.



 

UWC eli United World Colleges on kansainvälinen koulutusliike, joka tarjoaa vuosittain sadoille nuorille mahdollisuuden suorittaa lukio-opinnot UWC-koulussa. Kampuksia on yhteensä 17 maassa ympäri maailmaa ja niihin lähetetään opiskelijoita 155 eri valtiosta. Suomesta ohjelmaan valittiin tänä vuonna kolmetoista opiskelijaa, joiden joukossa olivat myös Katja ja Inka 21B:ltä.


“Mä kuvailisin UWC:tä yhteisönä ja järjestönä, jonka kautta nuoret pääsee maailmalle tutustumaan uusiin kulttuureihin koulutuksen kautta”, kertoo Inka ideasta organisaation takana. “Mä painotan UWC:ssä sitä yhteisöllisyyttä. Siellä on paljon ihmisiä, jotka ajattelee samalla tavalla ja haluaa oppia.”


“Joka vuosi jokaiseen UWC-lukioon valitaan tietty määrä opiskelijoita stipendeillä. Osa pääsee myös ilman stipendiä, mutta se on sitten merkittävästi pienempi osa. Suomesta lähetetään joka vuosi noin 12 opiskelijaa maailmalle ja joka vuosi ne koulut, mihin lähdetään vähän vaihtelee”, Katja sanoo. Sekä hän että Inka saivat stipendin koulutusohjelmaan, Katja toiselle puolelle maailmaa Yhdysvaltoihin ja Inka puolestaan Norjan länsirannikolle. Mikään itsestäänselvyys UWC-kouluun pääseminen ei kuitenkaan ollut. Katja ja Inka joutuivat käymään läpi pitkän ja puuduttavankin hakuprosessin, johon kuului esseitä, suosituskirjeitä ja iso kasa paperitöitä.


“Se oli aika raskas ja monivaiheinen. Musta tuntuu, että ne yrittävät vähän ehkä tarkoituksellakin karsia ihmisiä jo hakuvaiheessa”, Katja toteaa ja jatkaa: “Kun kaikki paperityö oli tehty, kaikista hakijoista kutsuttiin 26 ihmistä haastatteluihin. Valintatilaisuutta varten piti vielä tehdä lisätehtäviä, eikä se paperisota ole vieläkään loppunut.”


Hakuprosessin loppusuoralla osa hakijoista kutsutaan valintapäiville, joiden aikana UWC jatkaa nuorten sopivuuden arvioimista. Tilaisuuteen kuuluu UWC-komitean haastattelu ja UWC:n alumnien järjestämää toimintaa.


“Alumnit järjestivät ryhmäharjoituksia, joissa mitattiin etenkin sosiaalisia taitoja. Siellä oli myös psykologi paikalla arvioimassa toimintaa”, Katja muistelee maaliskuun alussa järjestettyä tapahtumaa, josta molemmat haastateltavista vaikuttivat todella nauttineen.


“Tosi kiva juttu, ihan niitten valintapäivien takiakin olisi voinut hakea”, Inka naurahtaa.


Hakijan täytyy olla todella kiinnostunut UWC:stä, jotta hakuprosessin jaksaa viedä kunnialla loppuun. Inka ja Katja ovat molemmat pohtineet ulkomailla opiskelua ja UWC:hen hakemista kauan. Katja kuuli ensimmäisen kerran UWC-kouluista ystävältään, jonka pitkäaikainen haave koulutusohjelma oli. Vaikka kyseinen ystävä ei loppujen lopuksi ohjelmaan päässytkään, Katjan kiinnostus ei lopahtanut. Inka puolestaan löysi UWC:n Instagram -mainoksesta vuonna 2019 ja on siitä lähtien hautonut ajatusta ohjelmaan hakemisesta.


“Oon aina halunnut ulkomaille opiskelemaan, ehkä lähinnä yliopistoon, mutta nyt kun oli mahdollisuus niin lukioon kans. Ja just vaihto oli jotain, mitä olin ajatellut pitkään, mutta sit mä aattelin, että minkä takia lähteä puoleksi vuodeksi, kun voi lähtee kahdeksi”, Inka kertoo.


Inka Karlsson on lähdössä Norjan länsirannikolla Flekken kylän lähistöllä sijaitsevaan UWC Red Cross Nordiciin. Koulu sijaitsee upeissa vuonomaisemissa. Kuva: Ronja Ruohoniemi



Haun aikana Katjan ja Inkan piti listata UWC-koulut toivejärjestykseen sen perusteella, mihin he haluaisivat mieluiten lähteä tuleviksi kahdeksi vuodeksi opiskelemaan. Katjan ensimmäinen toive oli New Mexicossa sijaitseva UWC-USA, jonne hän myös tuli valituksi. Inkalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri.


“Mähän menin ihan paniikkiin. Norja oli mulla varsin alhaalla listauksessa. Mä olin tosi yllättynyt ja vähän silleen, mitäs mä Norjassa teen”, Inka kuvailee UWC:n päätöksen selviämisen jälkeisiä fiiliksiään. “Korkeammalla mulla oli esimerkiksi USA, Costa Rica ja Eswatini. Oli mulla aika paljon kaikkii. Yritin vähän paeta Suomen säätä.”


Järkytys laantui kuitenkin nopeasti Inkan googlattua UWC Red Cross Nordic -koulun ja nyt, pari kuukautta ennen lähtöä, on hän innoissaan ja täysin tyytyväinen kohdemaahansa. Norjasta löytyy monia hyviä puolia eikä kylmä ilmastokaan enää haittaa. Kotiin pääsee matkustamaan helposti ja muitakin suomalaisia on lähdössä upeissa maisemissa sijaitsevaan kouluun. Norjan UWC-koulussa on myös Inkaa kiinnostavia oppiaineita ja mahdollisuus jatkaa esimerkiksi espanjan ja psykologian opiskelua.


Yhdysvaltojen UWC-koulussa Katjan mielenkiinnon herätti ainetarjonnan lisäksi lukuisat muut mahdollisuudet, joita juuri UWC-USA:ssa on tarjolla. Kaikissa UWC-kouluissa panostetaan opiskelun ulkopuoliseen harrastamiseen ja kouluista löytyykin erilaisia kerhoja, kursseja sekä urheilu- ja taidetiloja.


“USA:n ainevalikoimassa mua kiinnosti erityisesti antropologia, global politics ja environmental system and societies -kurssit. Siellä on myös taidekeskus ja musiikkistudio. Taide on mulle tärkeä osa elämää ja mun valintaan vaikutti myös se, pystynkö jatkamaan harrastuksia”, Katja kertoo UWC-USA:n kampuksesta. Myös Inka on innoissaan Norjan UWC-koulussa järjestettävistä aktiviteeteista, kuten kajakoinnista, keramiikasta ja feministikerhosta.


Molemmissa kouluissa keskiöön nousee vapaaehtoistyö. USA:n koulu sijaitsee Katjan mukaan köyhällä alueella ja opiskelijat auttavat esimerkiksi paikallisissa sairaaloissa, kouluissa ja soppakeittiöissä. Norjassa yhteistyötä tehdään erityisesti Punaisen Ristin kanssa.


UWC-lukioissa suoritetaan IB-tutkinto, mikä selittää harrastusmahdollisuuksien määrän. Tutkintoon kuuluu varsinaisten opintojen ohella Creativity, Action and Service eli CAS -ohjelma, jossa opiskelijat osallistuvat eri aktiviteetteihin ja projekteihin jokaisella ohjelman osa-alueella.


“IB-lukioissa syvennytään muutamaan aineeseen enemmän, niin mä odotan sitä et pystyy keskittymään niihin asioihin, mitkä oikeasti kiinnostaa. Musta tuntuu, että mä oon nyt opiskellu pintapuolisesti ja se on ollut sellaista ulkoa opiskelua. Toivon, että pystyn hahmottamaan kokonaiskuvan niistä oppiaineista”, Katja avaa mietteitään IB-tutkinnon aloittamisesta.


Opiskelijat asuvat UWC:n kampuksilla opintojensa ajan ja lähtökohtaisesti kaikki harrastukset ja vapaa-ajan aktiviteetit toteutetaan kampuksen tiloissa. UWC-USA:n kampus rakennettiin Montezuman linnan ympärille ja nykyään linnan uudistetuista tiloista löytyy esimerkiksi asuntoloita, luokkahuoneita ja ruokala. Lisäksi kampuksella on Katjan mainitsema taidekeskus ja urheilutiloja muun muassa koripallon, squashin ja tanssin harrastamiseen.


“Norjan kampuksella on viisi asuntolaa. Siellä on neljäkymmentä ihmistä yhdessä asuntolassa ja viiden hengen huoneet… siit tulee mielenkiintoista. Asia, mistä mä oon tosi onnellinen on, että jokaisessa huoneessa on oma vessa”, Inka toteaa.


Katja Legeza on erityisen innoissaan UWC-USA:n tarjoamista mahdollisuuksista taiteiden harrastamiseen. Koulussa voi kuvataiteen harrastamisen lisäksi esimerkiksi näytellä ja tanssia. Kuva: Katja Legeza



Uuteen paikkaan muuttamisessa ja koulun vaihtamisessa arveluttaa ja pelottaa moni asia. “Onhan se iso ero, että muuttaa kirjaimellisesti toiselle puolelle maailmaa vieraiden ihmisten keskelle. On täysin uudessa ympäristössä eikä tunne yhtään ketään, niin siinä on sit aika yksin. Tottakai se jännittää”, Katja sanoo. Inkaa mietityttää myös käytännössä omilleen muuttaminen, rankkana tunnettu IB-tutkinto ja uusi kieli. Heidän odotuksensa UWC-koulussa aloittamisesta ovat kuitenkin lähtökohtaisesti korkealla. Inka toisaalta yrittää vältellä liian suuria odotuksia, jotta saa kaiken irti tulevasta kokemuksesta. Hetken asiaa pohdittuaan hän listaa muutaman toiveen opintojaksoon liittyen: “Mä toivon, että saisin paljon hyviä ystäviä ja oppisin katsomaan asioita vähän eri tavalla. Toivon, että mä itsenäistyn ja kehittyisin ihmisenä, kun ei ole tuttua tukiverkostoa ympärillä auttamassa.”


Yhtenä Katjan isoimmista odotuksista ja toiveista jo UWC:hen hakiessa oli mahdollisuus päästä avartamaan maailmankuvaa. ”Mä haluaisin tulevaisuudessa lähteä politiikkaan ja mä tiedostan, että mä perustan paljon mun maailmankuvaa siihen, että mä oon koko ikäni asunut Helsingissä tiettyjen ihmisten ja tietyn yhteiskuntaluokan ympäröimänä. UWC-USA:han tulee opiskelijoita kaikkialta maailmasta niin tuntuu siltä kuin laitettaisiin koko maailma yhden rakennuksen sisälle – silleen tosi kärjistettynä,” hän kuvailee.


Vaikka kummankaan tarkkaa lähtöpäivää ei ole vielä päätetty, lähestyy elokuu ja sen mukana UWC-koulujen lukuvuoden alku kovaa vauhtia. Lähdön ja UWC-koulussa aloittamisen sisäistäminen on ottanut aikansa. Katja on innoissaan lähdöstä. Hän on alkanut jo valmistautumaan ja miettimään, mitä kaikkea ennen elokuuta pitää muistaa tehdä ja hankkia. Inkasta kesän lopussa odottava lähtö ei tunnu todelliselta.


“Tässä vielä vähän sulattelen sitä. Mä oon tosi innoissani, mä oon tosi onnellinen ja mä oon tosi kiitollinen siitä, että mut valittiin, mutta samaan aikaan vähän jännittää ja on vähän haikee fiilis”, Inka kertoo ja lisää tulevansa kaipaamaan perhettään, ystäviään ja jopa KSYK:iä. Onneksi kotona pääsee helposti käymään, eivätkä ystävät minnekään katoa.


 

Teksti: Ronja Ruohoniemi

Kuvitus: Emma Tihinen