Kun jouluyö ei ole juhlayö

Joulutunnelman keskeltä löytyy myös heitä, joille joulu ei ole tärkeä. Huhuu haastatteli kolmea Ksykin opiskelijaa, joita joulu ei kosketa syystä tai toisesta.


Helena Virtanen (vas.), Annika Lappalainen ja Yasmin Goran (oik.)

Kaikki suomalaiset eivät pidä joulusta ja on monia, jotka eivät vietä sitä ollenkaan. Tämä saattaa kuitenkin unohtua, kun joulumarkkinointi käynnistetään jo lokakuussa ja suomalainen jouluidylli korostaa lämpimiä sukukokoontumisia sekä ruoasta notkuvia pöytiä.


Annika Lappalaisen joulu ei koostu suomalaiselle joulunvietolle tyypillisistä perinteistä. Hän on viettänyt joulun vuorovuosin ulkomailla isänsä kanssa tai Suomessa äidin perheen luona. Ulkomaille matkustaessa kyse on pikemminkin lomamatkasta, kuin joulunvietosta.


“Me matkustetaan jonnekin lämpimään karkuun Suomen talvea ja pimeyttä, eikä vietetä joulua siellä yhtään”, Annika kertoo ja lisää, että joulun vietto äidinkin luona on todella minimaalista. Joulu Suomessa merkitsee konkreettisesti sukulointia, eikä se ole Annikalle tärkeintä.


“Joulu itsessään ei merkitse mulle paljoa. Joulusta tulee mieleen vain stressi ja sukulaisten tapaaminen, eikä joulu ole mulle todellakaan spesiaali.” Annika tiivistää.


Jos Annika saisi päättää, hän viettäisi joulun vain lähipiirinsä kanssa, muttei toisaalta koe nykyistä matkailun ja lämmön täyteistä lomaa oudoksi. Hän kertoo joistakin kaukaisista lapsuutensa erikoisemmista joulumuistoista, mutta liittää joulun ajan yleensä vain ulkomaanmatkaan ja illalliseen äidin luona.


Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 suomalaisia matkusti jouluksi ulkomaille noin 620 000. Se tarkoittaa sitä, että 11% suomalaisista viettää joulupyhät kuten Annika perheineen.



Yasminin, Helenan ja Annikan vastauksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja.

Yasmin Goran ei ole koskaan viettänyt joulua islaminuskonsa vuoksi. Hänen kokemuksensa joulusta ovat verrattain negatiivisia ja sisältävät etenkin ulkopuolisuuteen liittyviä tunteita.


“Lapsena en voinut osallistua koulussa järjestettyyn joulukalenteriin. Ja aina jos musaluokassa laulettiin joululauluja, niin kaikki muslimit poistuivat luokasta,” Yasmin muistelee.


“Muistan sellaisen tapauksen että mä ja pari muuta ei osallistuttu joulukirkkoon ja jäätiin vain istumaan tyhjään luokkaan, jossa opettaja paasasi että on syntiä olla menemättä kirkkoon.” hän jatkaa. Yasmin kertoo vain osan lapsuutensa joulumuistoista, mutta viesti menee perille; hän ei pidä joulusta.


Omiin kokemuksiinsa Yasmin lisää, että esimerkiksi Ksykin viimevuotinen puurojuhla oli mukava, sillä se sisälsi sellaista ohjelmaa, johon kaikki pystyivät osallistumaan taustastaan riippumatta. Sellaista joulujuhla-kulttuuria Yasmin toivoisi kaikkiin Suomen kouluihin, sillä kaikki oppilaat on otettava huomioon.


Joulun kristillinen tausta tuo esiin sen ongelman, jonka joulu kohtaa nyky-Suomessa. Perinteet ja tavat noudattavat tiukasti kristinuskoon sidottuja kaavoja ja se on osin problemaattista esimerkiksi kouluissa, jossa kaikki opiskelijat eivät ole kristittyjä. Yasmin korostaakin, ettei vastusta kenenkään käyntiä joulukirkossa mutta toivoo, että muistettaisiin kaiken joulupöhinän keskellä, ettei joulu kosketa jokaista.


“Erityisesti lapsille joulun aika voi olla todella rankkaa, jos omassa perheessä ei vietetä joulua. Mulla on kolme pikkusiskoa, jotka ihmettelee miksei meillä oo kotona joulukuusta tai miksei ne saa joulukalenteria. Se on tosi surullista.” Yasmin kertoo ja miettii myös omaa lapsuuttaan, jolloin halusi vain kuulua joukkoon.


Jouluna Yasminin kotona juhlitaan hänen syntymäpäiviään, sillä hän on syntynyt 25. joulukuuta. Yasmin haluaisi kuitenkin synttäriensä olevan joku toinen päivä.


“Kaikki kaupat ja paikat on kiinni ja kaikki kaverit on tekemässä joulujuttuja, joten mulla on ollut usein vähän yksinäinen olo synttärinä. Tuntuu, että mun synttärit jää kaiken joulukaaoksen jalkoihin.” Yasmin selittää.


Sekä Yasmin että Annika toteavat, että joulu on Suomessa nykyään yhä enemmän kulttuurinen kuin kristillinen juhla. Yasmin kuitenkin ihailee heitä, jotka näkevät joulussa yhä sen alkuperäisen sanoman. Myös Annika vierastaa sitä kulutustulvaa, joka on osa modernia joulua.


Helena Virtasen jouluperinteissä kristillisyys on yhä jotenkin läsnä. Hän käy joulukirkossa aaton aamuna äitinsä kanssa ja perheessä koetaan joulu yhä uskonnolliseksi juhlaksi. Helena ei itse koe joulua kristilliseksi juhlaksi, muttei esimerkiksi pidä myöskään lahjojen saamisesta.


Helena viettää joulun aina maalla äitinsä kanssa kahdestaan ja se on yksi syy siihen, miksi joulu ei ole Helenalle niin mieluisa.


“Koen siellä olon ehkä enemmän velvollisuudeksi kuin kivaksi joulun vietoksi. Se on aika yksinäistä olla siellä kahdestaan. Olisin mieluummin vaikka kotona Helsingissä.” Helena sanoo.


Joulu ei ole Helenalle loppuvuoden kohokohta myöskään siksi, että hän ei pidä materiasta, eivätkä lahjat juurikaan ilahduta häntä.


“Äiti haluaa aina antaa lahjoja ja se on sille tärkeää, mutta mä en tykkää siitä. Mieluummin itse hankin jotain, kun saan jotain lahjaksi. Ja lahjojen antaminen vaan kahestaan on ehkä vähän tyhmää.” Helena selittää.


Aattona aikaisin herääminen joulukirkkoa varten ei kuitenkaan Helenaa haittaa. Hän on aina mennyt äitinsä kanssa seitsemäksi Kuhmoisten kirkkoon aaton jumalanpalvelukseen, ja sitä perinnettä aikoo jatkaa myös tulevaisuudessa. Tästä kertoessa Helenan huulille nousee kappale “Kellö löi jo viisi”, jossa lapset tähtäävät aamuvarhaiseksi joulukirkkoon.


Iso osa suomalaista joulua on myös idyllinen mielikuva suuresta ydinperheestä, joka viettää onnellisesti joulua. Helena ei koe tarvetta siihen, että joulua olisi viettämässä valtava joukko, mutta pelkkä kaksin vietetty joulu tuntuu tylsältä.


“Aiemmin meillä oli viettämässä joulua myös mun isovanhemmat ja joitain äidin ystäviä. Nykyään ollaan vain kahdestaan.” Helena lisää.


Helena toivoisi ehkä muutoksia tyypillisiin jouluperinteisiinsä ja yhtyy vahvasti Annikan mielipiteisiin kulutuskeskeisestä joulusta. Tietyt asiat, kuten joulukirkko ja joulusauna ovat Helenan mielestä kuitenkin asioita, joita hän aikoo jatkaa myös tulevaisuudessa.


Kaikki suomalaiset eivät vietä joulua. Ja ne ketkä viettävät, kokevat sen hyvin eri tavoin. Tämän toivat Yasminin, Helenan ja Annikan tarinat hyvin esille.



Teksti: Vuokko Yrjänä

Kuvat: Iiris Tattari