Kuka on joulupukki ja miten hänet tunnistaa?

Huhuu selvensi, mikä kaikki piilee valkoparran valkean parran takana.


 

Kuka on joulupukki?

Kuka on joulupukki? Kuinka vanha hän on? Miksi joulupukilla on irtoparta? Mitä yhteistä on joulupukilla ja vuohella? Kuten nähdä saattaa, vanhan valkoparran ympärillä on vielä paljon mysteerejä, niin tuttu kuin hän maailmalle onkin. Tämän takia Huhuu lähti selventämään Joulupukin tapausta muulle maailmalle.


Aloittakaamme mysteerien setvimisen vastaamalla aivan ensimmäiseen kysymykseen: Kuka on joulupukki?


Mikäli asioita lähestytään käytännöllisellä näkökulmalla, todennäköisiä vaihtoehtoja on tässä tilanteessa kaksi. Ensimmäinen ja yksi yleisimmistä vaihtoehdoista on se, että tuuhean pumpuliparran takana piilee silminnäkijän läheinen sukulainen, joka jostain salaperäisestä syystä ei ilmestynyt paikalle joulunviettojuhlaan ja tulee sinne nyt joulupukiksi pukeutuneena ilahduttaakseen perheen nuorempia ja mahdollisesti hyvin taikauskoisia vanhempiakin jäseniä.


Toinen myös varsin yleinen vaihtoehto on se, että joulupukki onkin joku aivan tuntematon henkilö, jonka ovat palkanneet joko sukulaiset, joista kukaan ei halunnut esittää joulupukkia, tai sitten kyseistä näyttelijää sponsoroi jokin kauppaliike, joka haluaa saada lisää asiakkaita valkoparran avulla. Tämäntapaisia joulupukkina esiintyviä henkilöitä voi useimmiten havaita kauppakeskuksissa.


Tietysti yllä mainittujen vaihtoehtojen on olemassa myös mahdollisuus, että parran takana olisi oikea joulupukki, mutta tämä ei ole yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista.


Mistä hänet tunnistaa?


Siitä huolimatta, että aidon joulupukin kohtaaminen on siis hyvin epätodennäköistä, olisi varmasti hyödyllistä osata varmistaa, onko joku oikeasti aito valkoparta, ja sen takia Huhuu teki ohjeet kokemattomalle pukkibongarille, jotka auttavat identifioimaan aidon joulupukkiyksilön.


Yksi avainaskelista aidon jolupukin ja valepukin erottamisessa on parran tunnistus. Kaiken saatavilla olevan informaation perusteella aidon Joulupukin valkoinen parta on aito, kun taas valepukilla on usein tekoparta.


Ennen sitä, kun mennään pidemmälle toimenpiteisiin on kuitenkin suositeltavaa, että lasketaan, mikä todennäköisyys olisi sillä, että pukkioletettu olisi aito. Lähipiirin juhlissa tämän voi tehdä selvittämällä, onko kukaan sukulainen mystisesti kadonnut paikalta, tai kauppakeskuksessa tarkistamalla, lukeeko pukin punaisessa takissa S-MARKET tai LIDL ja niin edespäin.


Kun olet tarkistanut edellä mainitut asiat ja todennäköisyys on siten noussut 0,5:n prosenttiin, voit siirtyä seuraavaan toimenpiteeseen: vetäise parrasta.


Tässä vaiheessa lienee hyvä mainita, ettei Huhuu ota mitään vastuuta valituksesta, oikeuskanteista tai -tuomioista, vankeusrangaistuksista, fyysisistä ja henkisistä vammoista tai mistään muista asioista, jotka voivat seurata toimenpiteden toteuttamista. Huhuu ei myöskään suostu maksamaan korvauksia minkäänlaisen toimenpiteistä johtuvan fyysisen väkivallan uhreille, koska sivustolla ei suoranaisesti kannusteta mihinkään fyysiseen väkivaltaan (kuten parran repimiseen) vaan asiat ilmaistaan yleistietona.


Oikeustieteellisen puolen siivottuasi pois edestä voit jatkaa keskittymistä pukkioletettuun. Mikäli parta lähtee helposti irti, kyseessä on valepukki. Jos parta on tiukasti kiinni, ei ole suositeltavaa että sen vetämiseen käytettäisiin liian paljon voimaa, koska se saattaisi johtaa entistä suurempiin vaikeuksiin. Sen sijaan on voit katsoa, näyttääkö parta olevan liimattu kiinni. Mikäli näin on, silloinkin kyse on valepukista. Se, että parta on aito, ei vielä aivan pakosti todista, että pukkikin on aito, mutta se nostaa merkittävästi todennäköisyysprosenttia.


Lopullinen koe suoritetaan siten, että mennään kotiin ja odotetaan seuraavaa jouluaattoa. Jos näkemäsi henkilö, jolta revit partaa on joulupukki, hän takuulla vihastuu eikä jakele bongarille lahjoja jouluna. :(





Kuinka vanha hän on?


Jos nyt katsotaan hieman realistisemmin joulupukin hahmoa, kenties mielenkiintoisempia asioita löytyy hänen historiastaan. Vaikka läheskään kaikissa maissa joulupukkia ei esiinny, hänellä on usein silloinkin jonkinlainen häntä enemmän tai vähemmän muistuttava vastine.


Joulupukin juuret ulottuvat myöhäiseen antiikkiin Pyhän Nikolauksen hahmoon Balkanin niemimaalle. Piispana toiminut Nikolaus oli myös ennen kaikkea suuri hyväntekijä - hän pelasti merimiehiä myrskystä, auttoi köyhiä ja sairaita sekä puolusti kiihkeästi kristinuskoa. Hänen kuolemansa jälkeen hänestä tuli erittäin suosittu aikalaisten kesken, ja renessanssin aikaan hän oli yksi kuuluisimmista pyhimyksistä koko Euroopassa.



Ortodoksi-ikoni Pyhästä Nikolauksesta. Kuvasta voi nähdä, kuinka paljon Joulupukki on ajan saatossa erkaantunut esimuodostaan.


Lahjojenantamisperinne on alkanut eräästä hyvänteosta, jonka Pyhän Nikolauksen sanotaan tehneen. Nikolaus nimittäin kuulemma heitti pussillisen kultaa köyhän perheen ikkunasta sisään salaa yöllä, jolloin perheen tyttäret pystyivät mennä naimisiin.


Nikolauksen sanotaan myös herättäneen henkiin kolme opiskelijaa, jotka oli julmasti pilkottu palasiksi ja piilotettu tynnyriin, mutta tieteellisestä näkökulmasta tämä on hieman kyseenalaista. Tämän takia Nikolauksen symbolina on joskus myös kolme päätä.


Pyhän Nikolauksen päivää vietettiin aluksi joulukuun kuudentena päivänä, joka sattui olemaan Nikolauksen kuolinpäivä. Tuota päivää pidettiin tuolloin tietynlaisena onnenpäivänä, eli asiat joissa lykkyä tarvittiin hoidettiin tuolloin pois tieltä.


Tietyssä vaiheessa eri kulttuurien perinteet erkaantuivat toisistaan. Jossain Nikolausta jäätiin muistelemaan edelleen joulukuun kuudentena päivänä, kun taas muualla hahmo siirtyi jouluaaton kohdalle.


Nykyisen tonttulakkisen Joulupukin kehittymiseen vaikutti paljon Alankomaista kotoisin oleva Sinterklaas-niminen Pyhän Nikolauksen vastine. Tässä pyhähahmossa näkyi vielä selvästi jälkiä Pyhästä Nikolaus-piispasta – Sinterklaasilla oli punainen piispan hattu, pitkä parta ja koristeellinen punavalkoinen asuste. Nimi Sinterklaas on lyhenne nimityksestä Sint Nicolaas, mikä myös viittaa pyhään Nikolaukseen.


1800-luvulla oli käynnissä joukkomuutto Yhdysvaltoihin ja Sinterklaas matkusti sinne hollantilaissiirtolaisten mukana. Täällä hahmoon kiinnittivät huomiota lukuisat kirjailijat ja runoilijat ja Sinterklaas vääntyi muotoon Santa Claus. Ajan saatossa hänen vaatekokoelmaansa lisättiin tonttulakki ja hän alkoi matkustella ympäriinsä lentävällä kelkalla, jota vetämään saapuivat ennen pitkää kahdeksan poroa.


Eurooppaan nyt amerikkalainen Santa Claus levisi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin perinnettä levittivät amerikkalaiset sotilaat ja usein hänet otettiin lämpimästi vastaan. Jotkut maat ovat kuitenkin säilyttäneet omat lahjantuojansa. Niitä ovat esimerkiksi Keski-Euroopan Jeesuslapsi, monen slaavimaan Ded Moroz (voidaan kirjoittaa myös monella eri tavalla) eli “Ukki Pakkanen” ja myös Alankomaiden Sinterklaas on jäänyt sitkeästi omaksi hahmokseen.


Mitä yhteistä on joulupukilla ja vuohella?


Moni lienee ihmetellyt, mistä johtuu, että Joulupukin suomenkielinen nimitys kuulostaa tarkemmin mietittynä niin älyttömältä. Erehtyikö joku luulemaan valkopartaa urospuoliseksi vuoheksi, kun hän täällä ensimmäistä kertaa näyttäytyi?


Voimme jouluna olla onnellisia monen muun asian lisäksi myös siitä, että Suomessa syödään joulukinkkua eikä vuohenlihaa. Vuohen syönti jouluaikaan saattaisi nimittäin aiheuttaa sellaisia fraaseja kuin “eilen söimme joulupukkia”, mikä olisi varsinkin lapsen suusta kuultuna erittäin sopimatonta.


Se, että Joulupukki on nimeltään ”pukki” ei kuitenkaan liity juurikaan nykyajan Joulupukkiin vaan vanhaan suomalaiseen jouluperinteeseen. Suomessa oli nimittäin ennen vanhaan ollut tapana, että nuoret miehet pukeutuivat vuohiksi. Näitä henkilöitä kutsuttiin kekri- ja nyyttipukeiksi. Lahjoja he eivät juurikaan tuoneet, vaan pikemminkin kerjäsivät ja jopa pelottelivat lapsia.


Kun nykyinen joulupukkiperinne saapui Suomeen muualta maailmasta, se saattoi sekoittua vanhaan nyyttipukkiperinteeseen ja lahjoja jakelevaa vanhaa partapotsoa alettiin kutsua joulupukiksi.


 

Teksti: Oliver Mononen

Kuvat: Oliver Mononen