Kolumni: Koronainfo vain syvensi hallituksen ja opiskelijoiden välistä kuilua




Tiedetään, etteivät tsemppiviestit auta. Mutta tsempataan kuitenkin. Koittakaa jaksaa! Tällainen oli hallituksen järjestämän, opiskelijoille suunnatun koronainfon viesti kiteytettynä. Pääministeri Sanna Marin, opetusministeri Jussi Saramo ja tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko vastasivat opiskelijoita mietityttäviin kysymyksiin koronasta ja poikkeusoloista. Kysymykset koskivat sekä toista astetta että korkeakouluja.


Koronainfoon oli latautunut paljon odotuksia. Kysymyksiä oli lähetetty reilusti yli kuusisataa, ja yhä kiihtyvän opiskelijoiden hyvinvointia ja etäopiskelua käsittelevän keskustelun ohella oli ilahduttavaa kuulla, että maan korkein poliittinen elin ottaa kantaa keskusteluun. Ylen chatin, omieni sekä koulukavereiden kokemusten perusteella kävi kuitenkin niin, että tämä tiedotustilaisuus ei täyttänyt odotuksia.


Monet infossa esitetyt kysymykset janosivat konkretiaa ja suoria vastauksia ministerikolmikolta. Vastaukset olivat suorastaan kierteleviä. Aikaa itse kysymysten käsittelylle oli liian vähän. Mitään uutta ei kerrottu, info oli siis melkein turha. Tarkoituksenani ei ole vierittää syytä nuorten ja opiskelijoiden heikkenevästä hyvinvoinnista ja tautitilanteen epävarmuudesta hallituksen niskoille. Olisikin naiivia olettaa, että poliitikot pystyisivät antamaan tarkkaa vastausta esimerkiksi siihen, milloin epidemia loppuu. On kuitenkin eri asia sivuuttaa kerta toisensa jälkeen lähes ilmiselviksi käyviä etäopiskelun negatiivisia seuraamuksia.


Opiskelijat ottavat koronaepidemian aivan yhtä vakavasti kuin työikäiset ja muut ikäryhmät. Otamme tosissaan myös ne kaikki etäopiskelusta johtuvat huonot sivuvaikutukset, sillä joudumme elämään niiden kanssa joka päivä nyt ja myös tulevaisuudessa. Me olemme niitä, joille tämä jättää aukon sekä nuoruuteen että koulutukseen. Pääkaupunkiseutu päätti helmikuun lopulla rajatusta paluusta lähiopetukseen maaliskuuksi, mutta tämäkin suunnitelma muuttui, kun hallitus kiristi rajoituksia viime viikolla. Epävarmuus on kaikista tekijöistä musertavin, sillä nykyhetkeen ja opintoihin on välillä jopa mahdotonta keskittyä, jos ei tiedä tulevasta mitään. Opiskelijoita turhauttaa ja väsyttää, eikä valoa tunnelin päässä näy. On vähintäänkin kohtuullista, että opiskelijat vaativat konkreettisia vastauksia siitä, milloin tilanne koulujen kohdalla normalisoituisi.


Toisen asteen opiskelijoilla ei ole kyse enää “pienistä annoksista etäopiskelua”, vaan jatkuvasta, systemaattisesta etäjaksosta, jonka loppua ei enää edes uskalla toivoa. Hallituksen koronainfon kohdalla olisin kaivannut selkeämpää kannanottoa siihen, ylittävätkö etäopiskelun tuomat hyödyt oikeasti sen tuomat haitat. Tähän ministerit eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, vaan vastaukset olivat pitkälti kannustavia lohdutuksia ja viittauksia vakavaan tautitilanteeseen.


Nuorten toivomukset lähiopetuksesta eivät ole epidemian vakavuuden vähättelyä tai rajoituksista kiukuttelua. Kyse on hätähuudosta, jonka allekirjoittavat monet opiskelijat lukioista, ammattikouluista, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista ympäri Suomen. Hallituksen koronainfo tuotti pettymyksen kaikille, sillä vaikka hallitus ilmoitti uusien rajoitusten yhteydessä, että ensimmäisenä rajoituksista puretaan ne, jotka koskevat nuoria ja opiskelijoita, ei niistä mainittu nyt mitään. Ja siksi, että jälleen kerran jäi sellainen tunne, että nuorten viesti ei mennyt täysin perille.


Yksi tiedotustilaisuudessa vierailleista nuorista kysyi hyvin kiteytettynä ministereiltä, että onko heillä muuta vastattavaa, kuin että koittakaa jaksaa?





Teksti: Vuokko Yrjänä

Kuvat: Iiris Tattari