Iltapäivä on lukiolaisen arjen usein unohdettu kääntöpuoli, jolloin opiskelija on vapaa viihtymään ja puuhastelemaan. Onneksi uljas opinahjomme ei jätä tässäkään meitä kylmäksi. Jos jää keskiviikkona nuuskimaan paikkoja oppituntien jälkeen, saattaa yllättyä huomatessaan, että salaperäisiä valikoimia opiskelijoita vallan eri vuosiluokilta ja sosiaalisista porukoista kokoontuu kerhotoiminnan äärelle. Mitä nämä kerhot oikein ovat, mihin ne mahtavat pyrkiä ja kannattaako niihin todella osallistua, kun keskiverto-opiskelijan kalenteri on jo valmiiksi täynnä opiskelua, liikuntaa ja sohvan pohjalla virumista? Näihin kysymyksiin päätin lähteä etsimään vastauksia Kenties opimme samalla yhdessä jotain uutta KSYK:istä.
Koulussamme on yllättävän paljon kaikkea tehtävää silkan opiskelun ohella. Esimerkiksi kurssitarjottimesta voi vuoden alussa valita vaikka mitä harrastustyyppistä, kuten Teatteripodcast ja Huhuu, josta voi ansaita jopa opintopisteitä. Ilmoittautuminen niihin on kuitenkin tässä vaiheessa vuotta päättynyt. Nämä epävirallisemmat kerhot ovat siitä hyviä, että niihin osallistumiseen vaaditaan vähemmän sitoutumista. Silti joillekin saattaa olla epäselvää, missä niitä järjestetään ja mitä kerhotoimintaan sisältyy. Koulun sivuilta löytyy kylläkin infoa sekä yläasteen että lukion kerhoista, mutta tässä jutussa tavoitteenani on haastatella kerhojen vetäjiä itsejään sekä myös joitain haastatteluun rohkenevia osallistujia, saadakseni pintaraapaisua paremman käsityksen. Juttu nostaa esille neljä kerhoa: Filocafén, matikkakahvilan, äikkäkahvilan sekä Makerspacen.
Filocafé
Ensimmäisenä esitellään Filocafé. Se on keskustelufoorumi filosofisille aiheille laidasta laitaan, klassisista etiikan ja olemassaolon luonteen ikuisuuskysymyksistä opiskelijoiden omavalinnaisiin teemoihin. Menneisyyden Filocaféet ovat käsitelleet muunmuassa estetiikkaa, rakkautta ja sitä, kenelle valta kuuluu. Perehdyttäjänä aiheeseen ja keskustelun moderoijana toimii usein Lassi Larjo, joka on monille tuttu filosofianopettaja. Tarkoituksena on kuitenkin kuitenkin herättää itsenäistä keskustelua opiskelijoiden joukossa ja tapahtumaa ei pidä epäillä vain ylimääräiseksi luennoksi. Vapaamuotisuus kiteytyy etenkin opiskelijajohtoisissa istunnoissa, joita Lassi kannustaakin opiskelijoita järjestämään omatoimisesti. Café kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta silloin kun hetki lyö kokoontumispaikka on yleensä Atrium ja aika keskiviikkoinen klo 15, RO:n tunnin jälkeen. Nimen mukaisesti paikalla on yleensä myös kahvitarjoilu.
Filocafé järjestettiin iltakoulun aikaan luokassa K24. Kuvassa oikealla Lassi Larjo.
Sain syksyllä mahdollisuuden puhua Lassin kanssa ja hän avasi näkökulmaansa filosofian käsittelystä nuorten kanssa sekä Filocafén syntytarinaa.
Miksi on mielestäsi tärkeää tarjota filosofista valmennusta, esimerkiksi Filocafén muodossa?
"Filosofiasta pyörii sellainen harhakäsitys, että se on jokin esoteerinen asia jota akateemikot ja älyköt pyörittelevät, mutta joka ei oikeastaan kosketa tavan ihmisen elämää. Se ei ole näin, vaan kenen tahansa päässä pyörii päivittäin erilaisia filosofisia kysymyksiä, joita voi käsitellä filosofisesti. Tahdon, että etenkin opiskelijoilla olisi matalan kynnyksen tilaisuus, jossa käsitellä heitä itseään askarruttavia aiheita filosofiseen oppineisuuteen katsomatta. Tavoite on välttää turhaa ohjausta ylhäältäpäin ja liikaa junnaamista vaikkapa Platonin tai Kantin opillisissa teorioissa, jotka kuuluvat opetussuunnitelmaan. Tasaveroinen yhteisfilosofointi on itse asiassa lähempänä alkuperäistä ja autenttista filosofian toteuttamista, kuin mihin voidaan esimerkiksi oppitunnilla päästä."
Mistä Filocafé sai alkunsa ja miten se päätyi nykymuotoonsa?
"Hauskaa on, että koko juttu sai alkunsa itse opiskelijoista. Korona-aikaan, kun opiskelijat joutuivat olemaan erossa toisistaan huomasimme Abi-porukan kanssa, että monista oli todella kivaa keskustella oppitunneilla Meetissä ja olisi ollut halua jatkaa tunnin jälkeenkin. Siinä todettiin, että syytä oli kokoontua jonain toisenakin ajankohtana. Virtuaalinen Filocafé tuli siis ensin, mutta sen koommin se on ottanut monia muotoja. Olemme järjestäneet tapahtumia, paneelikeskusteluja ja menneet esimerkiksi peruskoulun välitunnilla keskushallin lavalle mikrofonien kanssa rupattelemaan filosofisia. Peruskoululaiset eivät tosin uskaltautuneet mukaan, vaikutti kai liikaa ansalta, että lukiolaiset pyytävät juttelemaan…! Sittemmin on vakiintunut tämä keskiviikkokerho, jossa aiheet vaihtuvat. Joskus olemme katsoneet elokuvaakin ja pitäneet filosofisen levyraadin. Parhaiten yleensä menestyvät ne työmuodot, joissa aloite tai idea on enemmän tai vähemmän tullut opiskelijoilta."
Mikä oli tämänpäiväisessä sessiossa mielenkiintoisinta?
"Aiheena oli toivo, mutta huomasin jo alkuun ettei kyseinen teema oikein lähtenyt lentoon tänään. On toki jännittävää, kun omat ajattelutottumukset ja jopa innostuksenaiheet eivät resonoi opiskelijoissa. Kun ihminen innostuu filosofoimaan, sitä ei voi mikään estää. Innostuksen aikaansaaminen ja jään murtaminen on arvoituksellisempi juttu. Olisin onnellinen jos tietäisin miten se tarkalleen tehdään, mutta olen sitä mieltä että ihminen innostuu kun saa puhua aiheista, jotka ovat lähellä hänen omaa elämäänsä. Siksi on tärkeää havaita mikä aihe kolahtaa opiskelijoihin ja mikä ei."
Mikä Filocafé vuosien varrelta on erityisesti jäänyt mieleen?
"Ensimmäisen koronakevään viimeinen tuokio, jolloin pidimme filosofisen yön. Aloitimme kymmeneltä illalla ja Meetissä sai pysyä niin pitkään kuin jaksoi. Itse nukahdin jo kahdelta, mutta vaadin all-nighterin pitäviä kirjoittamaan raportin keskustelustaan. Niin he myös tekivät. Se oli ainutlaatuinen istunto. Opiskelijoiden omistautuminen ja tarve filosofoida oli etenkin kriisiajalla merkillinen. Se varmasti liittyi siihen poikkeukselliseen tunnelmaan, mutta filosofia toisaalta pitkälti juurtuu juuri siihen, että kun ihminen on hämmentynyt, ahdistunut, tai yksinkertaisesti täynnä kysymyksiä hän voi puhua niistä vaikka koko yön."
Filsanmaikka Lassi Larjolle (vas.) on tärkeää, että opiskelijat pääsevät soveltamaan filosofiaa oman elämänsä näkökulmasta.
Matikkakahvila
Matikkakahvila erottuu muista kerhoista ainakin siten, ettei varmasti ole yhtäkään opiskelijaa, joka ei olisi siitä tietoinen, sillä se markkinoi viikottaista kokoontumista Wilmassa joka torstai. "Be there or be square" kuuluu usein Esko Häyrysen viesti, mutta onko Matikkakahvila todella mainostuksen mukaisesti paras paikka matikanopiskeluun? Saapuessamme Study Halliin sovittuun aikaan, on vaikea löytää haastateltavia! Keskittyminen matematiikkaan on kokonaisvaltaista: oppilaat ovat syventyneitä Nspireen ja Maoliin, katseet terävinä ja otsat rypyssä. Kohtaamme kuvaajan kanssa kuitenkin yleislinjan Anwar Abadin, joka suostuu vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Kysytään suoraan. Parantaako Matikkakahvila arvosanoja ja onko se esimerkiksi kotipöytää parempi paikka päntätä?
"Tietenkin. Kaikki opiskelu vapaa-ajalla parantaa arvosanoja, mutta Matikkakahvilassa myös esimerkiksi sosiaaliset taidot parantuvat."
Yksi Matikkakahvilan vetonauloista ovat opettajat, joilta voi kysyä apua. Onko opettajilla mielestäsi aikaa auttaa kaikkia yhtäläisesti?
"Se riippuu siitä kuinka ruuhkaista on. Toisinaan opettajalle ei saata saada puhuttua paljoa, mutta joskus on niin hiljaista, että aikaa riittää puhumaan muustakin kuin matikasta. Eniten väkeä tänne saapuu koeviikkoa edeltävänä torstaina. Tuntuu, että joitain jotka eivät täällä yleensä käy pakottavat itsensä tänne koestressin takia."
Anwar Abad vierailee Matikkakahvilassa aika ajoin, toisinaan jopa pelkän juttuseuran perässä.
Kuulostaa siltä, että on eduksi tulla Matikkakahvilaan pitkin jaksoa, sillä yhteyden saaminen opettajaan voi olla ruuhkaaikoina hankalaa. Nyt ei onneksi ole liian ruuhkaista, sillä saamme paikalla päivystävän Noora Nuutisen avaamaan omia näkemyksiään Matikkakahvilasta. Hänen mukaansa oppilaat ovat Matikkakahvilassa rohkaistuneempia kysymään apua kuin tunneilla. Hän kertoo kahvilaan saapuvan sekä kunnianhimoisia laskijoita, että niitä joiden tavoitteena on vain päästä läpi kurssista. Ei ole myöskään osa-aluetta, josta ei oltaisi joskus tultu kysymään kysymyksiä ja kaikentasoiset ongelmiin saa täällä apua. Matikkakahvilan on siis tarkoitus palvella kaikkia koulumme laskijoita yhtäläisesti ja kukapa lukiolainen ei opiskelisi matematiikkaa, etenkin ensimmäisten kahden vuotensa aikana?
Matematiikan ja kemian opettaja Noora Nuutisella riittää autettavia ruuhkaisessa Matikkacaféssa.
Äikkäkahvila, eli Kirjoittamattomien tekstien klubi
KSYK:in kerhotarjonnan uutuus on lukion äidinkielenopettajien vetämä Kirjoittamattomien tekstien klubi. Sitä mainostetaan paikkana, jossa opiskelija pääsee hiomaan luku- ja kirjoitustaidon vastauksiaan sekä hakemaan apua kurssikirjoitelmiin, jotka eivät etene. Kofeiinipitoista papujuomaa (tai vaihtoehtoisesti lämmintä lehtiuutetta) on toki myös tarjolla. Luokassa A38 kokoontuva kerho on Jaana Junnosen mukaan omiaan niille, jotka tahtovat sanallista palautetta kirjoitelmistaan, eivät tiedä, miten edistää äidinkielen valmiuksiaan tai tarvitsevat yksinkertaisesti paikan työstää tekstejään. Päivystävä opettaja ei pidä oppitunnin omaisia selostuksia, eikä jaa lisää tehtäviä pinoon. Jo tutun matikkakahvilan tavoin äikkäkahvilaan osallistuminen ainoastaan pienentää työtaakkaa kyseisessä aineessa. Tenkkapoon koittaessa pedagogin ammattiapu ei ole kaukana, mutta tila on myös tarpeeksi rauhallinen itsenäiselle työlle.
Jaana Junnonen on paitsi ensiluokkainen äidinkielenopettaja, myös hyvää juttuseuraa.
Joillain opiskelijoilla saattaa tosiaan olla vaikeuksia suorittaa äikänkirjoitelmia ajoissa. Olisiko sinulla jotain viisauksia jaettavana kaikille äidinkielen- ja S2:sen-opiskelijoille, Jaana Junnonen?
"Kaikille Huhuun lukijoille haluan jakaa muutaman mietelauseen: Tekemättömien töiden ahdistukseen auttaa töiden tekeminen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tekemättömän saa tehdyksi. Lisäksi haluan siteerata kollegaani Sakua: "Mitä nopeammin, sitä nopeammin. Mitä kirjoittamiseen tulee, kannattaa seurata maailman tapahtumia muualtakin kuin somesta. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän sinulla on materiaalia, josta ammentaa sisältöä kirjoitelmiisi. Ole utelias!"
Lukemisen tärkeys äikästä suoriutumiselle tunnustetaan universaalisti. Onko sinulla meille jotain kirjavinkkejä?
Ágota Kristóf: Iso vihko (lyhyt, hämmästyttävä)
Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta - Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme (Luettuasi kirjan et enää koskaan suhtaudu sieniin vähekysyen.)
Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen (kirjallisuuden hardcore-käyttäjille).
"Maailma on täynnä lukemattomia kirjoja. Tartu niihin. Lue ja ylläty. Jos jokin ei miellytä, nakkaa kirja sivuun ja tartu uuteen. Kaikki kirjat eivät ole kaikille. Etsi omasi."
Meillä on varmasti kaikilla hyödyttävää Jaanan viisauksista ja kirjavinkeistä, joita hän auliisti jakoi meille ilmaisesti! Hän on myös aivan oikeassa siitä, että tekemään oppii tekemällä. Kirjoittamattomien tekstien klubi on kuvauksen perusteella juuri sopiva paikka kehittää taitojaan äidinkielessä, taitotasosta riippumatta.
Kerhon esikoiskokoontumisen kunniaksi tarjolla oli teetä, mutakakkua ja kielenhuollon tehtäviä.
Makerspace
Makerspace on "yhteisöverstas", joka löytyy luokasta R28 tiistaisin klo 14:30 eteenpäin. Siellä osallistujilla on käytössään kadehdittavan hyvät välineet kaikenlaiseen nikkarointiin, perinteisistä puukäsitöiden välineistä, kuten pensseleistä ja vasaroista, nykyaikaisempiin vekottimiin. Saapuessa luokkaan ensimmäisenä huomion nappaavat ikkunan viereltä löytyvät esimerkkityöt. Ne ovat kaikki tasokkaita ja monet niistä tunnettujen elokuvien ja pelien innoittamia, kuten laserleikkurilla toteutettu Master Sword -miekka. Kerhon vetäjän, koulumme entisen sivarin Emil Lintusen, tunnistaa hänetkin helposti laserleikatuista Totoroista, joita hän pitää ylpeästi esillä avainipussaan. Puulevyjen leikkaaminen tarkkojen ääriviivojen mukaisesti ja erilaisten kuvioiden polttaminen niihin laserleikkurilla on vain yksi lähestymistapa nikkarointiin Makerspacessa. 3D-tulostimella voi mallintaa muovista tietokoneella suunniteltuja esineitä ja jopa pienimutoiset elektroniikkaprojektit ovat mahdollisia.
"Rajoja voi venyttää moneen suuntaan", sanoo Makerspace-vetäjä Emil Lintunen.
Kerhon vetäjänä juuri Emil on luonnollisesti oikea tyyppi kysyä lisää Makerspacen toiminnasta.
Mikä on Makerspacen "origin story"?
"Kun aloitin täällä sivarinhommat vuonna 2021 huomasin, että pitkinä päivinä tapasi tulla aika tylsää. Silloin ajattelin, että mitä jos perustaisi uuden kerhon, jollaista ei ollut omassa nuoruudessani. Halusin, että ihmiset pääsisivät rakentelemaan, varsinkin kun koululta löytyy laserleikkurit, 3D-tulostimet ja muuta monipuolista välineistöä. Makerspaceja on nähty maailmalla aiemminkin, konsepti vapaasta nikkarointitilasta on lainattu noista jo olemassaolevista esimerkeistä."
Mikä on siisteintä mitä olet nähnyt täällä tehtävän?
"Kerran lähdettiin tekemään kaiutinvahvistimia ihan alkukomponenteista lähtien. Hyödynnettiin ainaki purettuja läppärinkansia ja käytimme Crab Rave -kappaletta testaamaan saatiinko vahvistimilla tarpeelliset särähdykset aikaan."
Onko jotain rajoja kenties rikkomatta?
"Elektroniikkajuttuja voisi aina viedä pitemmällekin… Lisäksi 3d-printtaamisesta kiinnostuneiden kanssa olisi hauska tuottaa vielä lisää itsesuunniteltuja juttuja, valmiiden mallien lisäksi. Rajoja voi aina Makerspacessa venyttää niin moneen suuntaan, että tänne voi tulla tekemään käytännössä mitä tahansa."
Rajojen rikkomatta jättäminenkin on siis ihan sallittua. Kaiken koulun sisällä ei tietenkään tarvitse liittyä opiskeluun itseensä, mutta voisiko Makerspacesta olla siitä huolimatta myös itse lukionkäynnissä jotakin hyötyä?
"No, yhteydet esimerkiksi tietotekniikan valinnaisiin kursseihin, kuten robotiikkaa ja koodausta käsitteleviin kursseihin, ovat ilmeisiä. Niihin liittyviä proggiksia saa tietenkin tulla työstämään tänne ja jopa fysiikkaa voi varmasti soveltaa täällä. Aikana ennen kuin puhuttiin "Makerspacesta", tulin tänne itsekin tekemään antennia johonkin valinnaiseen tutkimuskurssiin!"
Projekti työn alla.
Makerspacessa voi suunnitella ja luoda monenlaisia esineitä tietokoneohjelmaa ja 3D-printteriä hyödyntäen. Nohevimmat keksivät varmasti monenlaista käyttöä näille palveluille. Kukapa ei arvostaisi vaikkapa itsetehtyä joululahjaa ja sellaisen voi väsätä täällä ilmaiseksi ja ammattitaitoisen ohjaajan avulla.
Kerhotoimintaan osallistuminen edistää selvästi yhteisöllisyyttä ja auttaa ammentamaan kiinnostuksenkohteita. Toisaalta, kerhot eivät kokoonnu niin tiheään, että se olisi aktiiville kuormittavaa. Ehkäpä ainut kysymys joka jäi jutussa vastaamatta kuuluu: Mihin kerhoon aiot itse osallistua tulevaisuudessa?
Teksti: Reko Vainio
Kuvat: Huhuun kuvaajatiimi