Ilja Repin - Monikansaisen Venäjän kuvaaja

Ateneumin taidemuseossa oli näyttely kuuluisan venäläisen realismin ajan taidemaalarin Ilja Repinin (1844-1930) elämän töistä. Näyttely oli rakennettu kuvaamaan Repinin henkilöhistoriaa ja antoikin kattavan kuvan niin Repinin perhe-elämästä kuin taiteilijanurastakin. Käyn artikkelissa läpi mielestäni vaikuttavimmat teokset ja niiden taustat.

 

Ensimmäiseen saliin astuttaessa voi löytää Repinin maalaamia omakuvia, luonnoksia, sekä muotokuvia lapsistaan ja sukulaisistaan. Huomion kuitenkin vie henkeäsalpaavan kaunis yli kolme metriä korkea maalaus näyttelysalin keskellä. Jokainen Sadko vedenalaisessa valtakunnassa-teoksen nähnyt tietää sen olevan kaunis kuvaus myyttisestä vedenalaisesta kohtauksesta. Teos onkin tajunnanräjäyttävä museonauhan takaa tarkasteltuna. Repin on vanginnut kohtaukseen venäläisen bylinan, eli venäläisen kansanperinteen runoelman, sankarin Sadkon valitsemassa meren kuninkaan tytärten joukosta itselleen puolisoa. Maalauksen yksityiskohdat tuovat siihen ihmeellistä eloa. Kalat, loistoa hehkuvat korut ja pintaan kohoavat kuplat vetävät katsojan mukanaan vedenalaiseen maailmaan.


Näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.


Repinin kuuluisa Volgan lautturit sijaitsee myös ensimmäisessä salissa. Repin kuvasi monipuolisesti maaorjuudesta vapautettua Venäjän kansaa ja pyrki myös Volgan lautturit -teoksessaan kuvaamaan jokaisen lautturin yksilönä, erilaisena, kertoen Venäjän kansan moninaisuudesta. Lauttureiden joukosta erottuu muita valaistumpana nuori vaaleahiuksinen poika. Myyttisen Sadkon jälkeen Volgan lautturit kääntää katsojan mielen realismin keinoin kuvattuun, joskus julmaankin, todellisuuteen.



Ilja Repin: Natalia Nordmannin ja Ilja Repinin kaksoismuotokuva (1903). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.


Näyttelyssä oli monia Repinin aikalaisistaan kulttuurivaikuttajista maalaamia muotokuvia. Näistä mieleen parhaiten jäivät kirjailija Natalia Nordmannin sekä taiteilija Jelizaveta Zvantsevan muotokuvat. Natalia Nordmannista Repin maalasi useamman muotokuvan ja niistä tunnetuin on ehkäpä heidän yhteismuotokuvansa vuodelta 1903. Yhteismuotokuvasta huomaa, kuinka Nordmann on kuitenkin teoksessa keskeisempi henkilö. Nordmann on hyvin valaistu ja kuvattu tilaa vievästi istuen, kun taas Repin kuvasi itsensä varjoisempana hahmona enemmän teoksen vasemmassa reunassa. Zvantseva oli Repinin oppilas ja taitava taidemaalari. Hänet on kuvattu mustissa vaatteissa istumassa rauhallisen näköisenä tuolilla. Muotokuva antaa naisesta rauhallisen, ylhäisen ja lempeän kuvan, sillä maalauksen värit korostavat hänen pehmeitä kasvojaan.



Ilja Repin: Taiteilija Jelizaveta Zvantsevan muotokuva (1889). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen.


Viimeisenä maalauksena nostaisin esiin teoksen Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille. Maalaus on 203 senttimetriä korkeana ja 358 senttimetriä leveänä huomattavan kokoinen ja tekee katsojaan vaikutuksen. Repin teki maalauksesta useita versioita ja luonnoksia. Esillä ollut vuonna 1891 valmistunut versio on todella värikäs ja teoksesta huokuu railakas ilmapiiri ja tunnelma. Teoksessa on kuvattu zaporogit iloisena yhteisönä pöydän ääreen kerääntyneinä kirjoittamassa vastausta Osmanien valtakunnan sulttaanille, joka oli pyytänyt zaporogeita antautumaan. Repin on luonut jokaiselle henkilölle kuvassa iloisen tai pilkallisen olemuksen, mikä tulee katsojallekin selkeästi esiin. Maalauksen tunnelma on niin riemukas että kyseessä voisi vastauskirjeen kirjoittamisen sijasta olla juhlat.



Näyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen.


Näyttely oli mielestäni todella hyvin koottu, vaikkakin hieman raskas. Teoksia oli niin monta ettei niistä jokaista jaksanut tai edes ehtinyt tutkia niin kauan kuin olisi halunnut. Olisin ollut myös kiinnostunut Repinin uskonnollisista töistä, joita ei valitettavasti ollut näyttelyssä esillä. Kaiken kaikkiaan näyttely oli kuitenkin kattava ja todella mielenkiintoinen.



 


Teksti: Meeri Vehmersuo

Kuvat: Ateneum Press