Keväällä 2020 koronavirusepidemian takia Kulosaaren yhteiskoulu joutui siirtymään etäopetukseen 17. maaliskuuta muiden koulujen joukossa. Lukion opiskelijat olivat koko loppukevään etäopetuksessa, mutta yläasteen oppilaat pääsivät koulunpenkille vielä kahdeksi viimeiseksi viikoksi.
Helpotus vai taakka?
Etäopiskelu tuntui aluksi helpottavalta. Koulumatkoihin ei mennyt aikaa, eikä ollut sosiaalista painetta siitä mitä muut ihmiset ajattelevat siitä miten pukeudun tai esitän itseni. Tuntui, että koulutyölle oli enemmän aikaa ja jaksoin paremmin. Unta sai enemmän ja koin vapauden tunnetta omasta elämästäni, kun sain itse suunnitella ruokailuni ja missä työskentelin.
Parin viikon kuluttua kuitenkin huomasin todellisuuden olevan täysin toisenlainen. Koulutöitä tehtiin ensin pahimmassa tapauksessa kahdeksasta neljään ja sen jälkeen piti tehdä vielä palautettavat työt kuten esseet ja esitelmät. Töitä oli aluksi aivan liikaa, kunnes opettajat itsekin tottuivat etäopetukseen ja oppivat kuinka paljon opiskelijat ovat kykeneväisiä tekemään. Kaikkea opiskelua vaikeutti ennestään jo se, että meillä oli kotona muitakin perheenjäseniä, joilla oli myös etäopetusta eikä omaa rauhaa saanut missään. Tämän takia keskittyminen oli vaikeaa ja se herpaantui usein tunneilla. Opiskelutulokseni eivät muuttuneet huonompaan tai parempaan suuntaan ja joidenkin aineiden opiskeleminen oli minulle helpompaa itsenäisesti. Matematiikka ja kielet tuottivat kuitenkin vaikeuksia. Matematiikka varsinkin aiheutti uupumusta ja ahdistusta etäopiskelun aikana. Tuntui siltä etten kyennyt oppimaan asioita enkä ymmärtänyt opettajan selityksistä yhtä paljon kuin luokkahuoneessa, jossa erilaisten esimerkkien visualisoiminen piirtämällä oli helpompaa.
Tuntien lomassa tuntui olevan mahdotonta ehtiä saati jaksaa, jaloitella tai venytellä. Omat rutiinit niin syömisestä, kuin ulkoilemisestakin menivät täysin sekaisin. Joinain päivinä en edes käynyt ulkona, koska se unohtui kokonaan tai en jaksanut. Monet opettajat kehottivat venyttelemään ja käymään välitunneilla ulkona, mutta aika ei tuntunut riittävän siihen. Opiskeluympäristön yksipuolisuus ja sosiaalisten kontaktien huomattava väheneminen tekivät koulunkäynnistä raskasta.En nähnyt etäopetuksen aikana kavereitani yhtä paljon kuin normaalisti. Koulutyöt veivät aikaa ja ihmisten tapaamista kehotettiin koronan takia välttämään. Pidimme kuitenkin omia videpuheluillanistujaisia, jotka toimivat hyvin vaikkeivät korvanneetkaan kasvotusten näkemistä. Lukuvuoden loppua kohden oikea opiskelurytmi tuntui löytyvän, mutta silti odotin kesän jälkeen lähiopetukseen palaamista.
Syyslukukauden alussa Ksyk toteuttaa etäopetusta vuorotellen yläasteen ja lukion välillä. Kun lukion 2. vuoden opiskelijat olivat etäopetuksessa, 9. luokkalaiset olivat koulussa ja toisin päin. Abit joutuivat ennen ylioppilaskirjoituksia abikaranteeniin, jotta voitaisiin turvata kirjoituksiin pääsy ja niiden turvallisuus. Vaikka etäopetusta oli ensimmäisessä jaksossa vain kaksi viikkoa, se tuntui raskaammalta kuin keväällä. Keskittyminen herpaantui jo heti alussa ja loppua kohden kaikki pienikin energia ja motivaatio alkoi hiipumaan. Kaiken ylimääräisen tekeminen alkoi olla vaikeaa ja raskasta. Motivaatiota ei riittänyt kavereiden näkemiseen, kun taas intoa harrastuksiin tuntui löytyvän enemmän. Koska kakkosten etäopetus viikko oli viimeinen viikko ennen koeviikkoa, itseluottamus omaan opiskeluun ja kokeisiin lukemiseen tuntui vähenevän hetki hetkeltä enemmän.
Opetusympäristöt
Käytimme etäopiskelun aikana sähköisiä oppimisympäristöjä kuten lukiolaisille jo ennestään tuttua Classroomia, ja tuntemattomampaa Google Meetsiä. Classroomia jokainen osasi jo käyttää, mutta Meetsin käytössä oli vielä opettelemista. Classroomissa jokaisella kurssilla oli oma ryhmä, jonne opettaja laittoi materiaalit ja tehtävät. Google meets on videopuhelupalvelu, jossa opettajat pitivät tunteja. Kameroita ei tarvinnut pitää päällä vaikka monet opettajat siihen kannustivatkin. Google meetsissä on myös Chat-toiminto, jossa pystyi esittämään kysymyksiä kirjoittamalla, mikäli ei halunnut puhua. Chat ei kuitenkaan näkynyt opettajalle, jos opettaja heijasti omaa näyttöään Meetsissä. Se teki kommunikoinnista ajoittain haastavaa, varsinkin jos opettajan äänet eivät toimineet. Keskustelu videopuhelussa oli ajoittain vaikeaa. Esitelmää pitäessä koneesta saattoi loppua akku ja puheenvuorojen koordinoiminen ryhmän kesken oli haastavaa. Käyttämämme sähköiset ympäristöt toimivat kuitenkin tarpeisiin nähden hyvin ja niitä oli helppoa käyttää.
Opettajat syvään veteen
Monet opettajat valittelivat etäopetuksen aikana sähköisten ympäristöjen toimintahäiriöistä tai vaikeuksista niiden käytössä. Etäopiskelun aikana en itse ainakaan osannut kuvitella millaista opettajilla oli, kunnes pääsin haastattelemaan muutamaa opettajaa etäopetuksesta.
Ville Kohvakka, yhteiskuntaopin opettaja, kertoo haastattelussa siirtymisen etäopetukseen olleen aika vaikeaa aluksi. Havainnollistaminen oli vaikeampaa, koska ei pystynyt yhtä spontaanisti näyttämään erilaisia piirroksia ja kaavioita. Perusvuorovaikutuskeinoilla, kuten käsillä demonstroimisella, ei voi etäyhteydessä tehostaa kommunikaatiota. Toisaalta Kohvakka toteaa että: “Etäopetuksessa on semmonen omanlainen rauha, kun siitä puuttuu se ‘joukkojen hallinta’ -puoli”, mikä on omasta näkökulmastanikin totta. Häneen teki myös vaikutuksen se kuinka sitoutuneita opiskelijat olivat etäopetuksen aikana. Haastattelun lopuksi kysyin vielä jotain vinkkejä etäopetukseen. “Kahvin juonti, sitä voin suositella kaikille. Se piristää”, toteaa Ville.
Marko Paasonen opettaa koulussamme ruotsia ja saksaa. Kevään etäopetuksen aikana Paasonen opetti etänä vain ruotsia. Suurimpia puutteita etäopetuksessa oli Paasosen mielestä se ettei voinut reaaliajassa sopeutua opiskelijoiden tarpeisiin. “En tiedä mennäänkö liian hitaasti vai liian nopeasti”, hän kommentoi. Kielten opiskelussa suullinen kielitaito on todella tärkeää eikä sitä pystynyt mittaamaan opettajan näkökulmasta samalla tavalla kuin luokkahuoneessa. Kokeiden toteuttaminen ei ollut Paasosen mielestä vaikeampaa sähköisessä ympäristössä, vaikka tuntiaktiivisuuden ja tuntinäytön arvioiminen olikin. Paasonen näkee etäopetukselle mahdollisuuksia, myös koronan jälkeen. “Jos täs nyt palataan normaaliin aikaan, jälkeen koronan, niin ettei menetetä sitä mitä täs on opittu, koska se on kuitenki työelämätaito hyvin vahvastikkin”, Paasonen toteaa etäopetuksen mahdollisuuksista. Tärkeintä on opiskelijan oma mindset, jotta meet-tunneilla jaksaa keskittyä.
Michael McDonald opettaa musiikkia ja musiikinopetuksen yksi päätavoitteista on soittaa yhdessä. Etäopetuksessa se on melkein mahdotonta ja näin ollen kaikki tunnit täytyi miettiä uusiksi. “I had to reinvent my whole job”, hän toteaa. Se ettei yhtäkkiä osannutkaan omaa työtään oli turhauttavaa ja ärsyttävää. Etäopetuksen vaikeuden musiikin kohdalla McDonald summaa näin: “I had to spend much more time than ever and then the results I got were worse than ever.” Musiikin opettaminen etänä on vaikeaa kun kyseessä on soittaminen. Musiikin teoriaa ja historiaa olisi paljon helpompi opettaa etänä, kun taas yhdessä soittaminen etäyhteyksien kautta on huomattavasti vaivalloisempaa. Google meetsin sijaan McDonald käytti yhden ryhmän kanssa Zoom-nimistä videokonferenssi appia. Se toimi ryhmässä soittamiseen paljon paremmin kuin Meet. McDonaldin vinkki oppilaille jaksamiseen oli rutiineissa pysyminen: “For students the best thing is to stick to routines.”
Kyselyt
Tein kolme kyselyä liittyen etäkouluun.Yksi kyselyistä teetettiin yläasteen oppilailla, toinen lukion opiskelijoilla, ja kolmas opettajilla. Eniten vastauksia tuli lukiolaisilta, jolloin vastauksista saatu data on helpommin analysoitavaa. Teen kyselyistä johtopäätöksiä ja yleistyksiä, jotka eivät ole täysin yleispäteviä vastausten vähäisyydestä johtuen. Suosittelen siis suhtautumaan esittämiini väitteisiin kriittisesti.
Lukiolaiset
Lukiolaisilta sain yhteensä 184 vastausta. 53% vastasi etäkoulun vaikuttaneen heihin enemmän tai vähemmän negatiivisesti. Noin 22% prosenttia vastasi etäkoulun vaikuttaneen heihin enemmän tai vähemmän positiivisesti.
Monen lukiolaisen henkinen hyvinvointi muuttui etäopetuksen aikana. Osa vastaajista kertoo stressin, alakuloisuuden ja ahdistuksen määrän muuttuneen etäopetuksessa. Osalla vaikutukset olivat positiivisia ja osalla negatiivisia. Monet jotka kokivat hyvinvointinsa olevan jo entuudestaan huono, kokivat se huononevan ennestään etäopetuksen aikana. Useat vastasivat sosiaalisuuden vähentyneen ja etäopiskelun olleen raskasta nimenomaan siitä syystä, että piti olla paljon kotona, eikä nähnyt muita ihmisiä kuin mahdollisesti omia perheenjäseniä. Syitä hyvinvoinnin heikentymiselle on monia esimerkiksi mielenterveysongelmat ja ongelmat perheessä.
Toisaalta monet kokivat, että heillä oli enemmän aikaa nukkua ja opiskella, mikä jätti aikaa myös enemmän itsensä toteuttamiselle ja omien kiinnostustenkohteiden työstämiseen. Osa koki enemmän motivaatiota harrastuksiin ja osalla oli enemmän aikaa opiskella itseä kiinnostavia aiheita syvemmin.
Rutiineihin etäopiskelu vaikutti monella eri tavalla. Osalla syömisestä tuli epäsäännöllisempää ja ulkona ei tultu käytyä, kun taas osa kommentoi syövänsä paremmin, liikkuvansa enemmän ja kokemalla elämänsä olevan paremmin rutinoitunutta.
Mikä lopulta määritti oliko etäopiskelu hyvää vai huonoa? Kyselyyn vastanneet kommentoivat kaverien puutetta yhtenä yleisimmistä tekijöistä, liittyen etäopiskelun huonouteen. Monet olisivat kaivanneet lähiopetuksen sosiaalisia kontakteja, konkreettista opetusta ja luokkahuonetta, jossa monen on helpompi keskittyä. Toisaalta monet myös vastasivat voivansa keskittyä paremmin kotona, sekä unimäärän olleen isompi etäopiskellessa.
Kyselyn vastaukset erosivat toisistaan paljon, mutta suurin yhteinen tekijä oli se, että yli kolme neljäsosaa vastanneista lukiolaisista pitää enemmän lähiopetuksesta. Lukiolaiset haluaisivat selkeästi lähiopetuksen rinnalle etäopetusmahdollisuuksia toisin kuin yläaste.
Yläastelaiset
Ylästeen kyselyyn vastasivat 113 oppilasta, joka on yllättävän paljon. Samoin kuin lukiolaisilla, yläastelaistenkin vastaukset erosivat paljolti toisistaan.
Monet stressasivat vähemmän ja saivat enemmän unta, kun taas toiset eivät pystyneet keskittymään ja olivat uupuneempia ja ahdistuneempia. Jotkut olivat vastanneet, että heillä oli enemmän aikaa itseään kiinnostaville asioille kun taas toiset taas kokivat kaiken olevan raskasta.
Kuten lukiolaisillakin, selkeä enemmistö yläasteen kyselyyn vastanneista pitää enemmän lähiopetuksesta. Vastaajien opiskelutulokset muuttuivat huonommiksi, kun taas lukion puolella ne pysyivät lähes samoina. Tämä selittää yläastelaisten haluttomuutta saada etäopetusmahdollisuuksia lähiopetuksen rinnalle.
Moni yläastelaisista vastasi kuitenkin lyhyen etäopiskelun olleen vapauttavaa ja helpottavaa kiireisestä kouluarjesta poikkeavaa vaihtelua.
Opettajat
Tein myös erikseen kyselyn opettajille ja pyysin heitä vastaamaan kysymyksiin etäopetuksesta. Vastauksia tuli 14, joten vastaukset eivät edusta koko opettajakunnan näkökulmaa etäopetuksesta.
Opettajien vastaukset ryhmittyivät pitkälti kysymysten keski skaalalle muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Taito- ja taideaineiden opettajat pitivät vähiten etäopetuksesta ja kokivat sen vaikeaksi. Oppilailla ei ollut kaikkia välineitä ja nämä aineet vaativat usein kontaktia. Opettajat olivat myös huolissaan oppilaiden jaksamisesta ja kunnosta, kun heitä ei nähnyt. Etätunneilla monet pitivät kameransa pois päältä, mikä oli monen opettajan mielestä harmillista. Tässäkin korostuu opettamisen sosiaaliset puolet ja se kuinka paljon kontaktia opettamisessa tarvitsee.
Kyselyssä oli kohta “Haluaisitko sanoa vielä jotain muuta etäopetuksesta”. Tähän kohtaan eräs opettaja oli vastannut “Like a student said, it was school with all the pleasant/enjoyable parts taken away.” Mielestäni tämä vastaus tiivistää varmasti monen fiilikset etäopetuksen suhteen.
Etäopiskelu tulevaisuudessa
Etäopiskelua voisi mielestäni soveltaa kurssirakenteissa, myös tulevaisuudessa. Lähiopetus on kuitenkin niin tärkeää monelle opiskelijalle ettei sitä voi kokonaan korvata. Etäopiskelussa tulleita resursseja, kuten sähköisiä ympäristöjä ja rutiineita, pitäisi ylläpitää. Näin kaikki opittu ei valuisi hukkaan ja arkeen jäisi etäopiskelusta jotain hyödyllistä ja positiivista. Se muistuttaisi siitä että vaikka maailma ympärillä muuttuisi siihen on mahdollista sopeutua.
Kirjoittaja: Meeri Vehmersuo
Kuvitus: Emmi Raivisto