Olen huoneessani juttelemassa äitini kanssa, kun kuulen jonkun huutavan ikkunasta minua nimellä. Siirryn ikkunaan ja huomaan näköalan poikkeavan tottuneesta huomattavasti. Omasta ikkunastani näen vain vastapäisen kerrostalon julkisivun, ainakin yleensä, nyt eteeni avautuu laaja omakotitaloalue. Katsoessani näkymää ylhäältä alas, huomaan ympäristön muistuttavan leveine autoteineen kovasti Simpsonit-sarjan periamerikkalaista naapurustoa. Huomaan myös talon, jossa asun, olevan tavattoman korkea.  

​

​

Nainen, joka huusi minua, vilkuttaa minulle viereisen omakotitalon pihalta ja huudan hänelle takaisin lujempaa, sillä häntä vaanii lauma tiikereitä. Hän ei kuule minua ja hetkessä tiikerit ovat raadelleet hänet hengiltä.

 

Siirryn ikkunasta pois, koska pelkään tiikereiden näkevän minut. Siirryn asuntoni portaita alas. Matka on pitkä, ja alhaalla kohtaan edessäni järjettömän suuren uima-altaan.

 

Uima-allas peittää tämän korkean huoneen koko lattian. Tilasta puuttuu kaksi vastakkaista seinää kokonaan ja pilvet pääsevät lipumaan rakennuksen läpi. Näen kaukana horisontissa lentokoneen suuntaavan minua kohti. Ennen kun lentokone iskeytyy rakennukseen, ehdin hypätä uima-altaaseen. Kuulen vaimeana veden alta, kuinka kaikki romahtaa ympärilläni.

 

Nousen märkänä uima-altaasta ja kävelen portaat takaisin ylös. Nyt portaat ovat tulessa ja hiilestä mustana. Kun pääsen takaisin ylös huoneeseeni, tiikerit jo odottavat minua. Kun ne näkevät minut, ne raatelevat minutkin hengiltä. Siihen uneni päättyi.

 

- opiskelijalta