Viime yön unessani olin valitettavasti Punavuoressa, en tiedä mitä tein siellä.
Kävelen suojatien yli ja vastaan tuleva vanhanryppyinen mies katsoo minua syvälle silmiini avaten suunsa.

 

Mies, nyt pysähtyneenä kohdalleni, kähisee: ”Mun sisko pakeni just mental asaylym.”
Oudolla miehellä ei ollut kenkiä, vain sukat. Ahdistuin tapahtuneesta kovin ja alan kävellä astetta lujempaa suojatietä pitkin katua kohti. Mies kääntyy kannoilleni ja askeleeni kääntyivät juoksuksi.

 

Pakoyrityksestäni huolimatta mies jatkaa tarmotta kannoillani. Puikkelehdin talojen välistä ja kävelen kujia pitkin nopeaan tahtiin. Sitten unessa tapahtuu Päiväni Murmelina -ilmiö.

​

Huomaan edessäni saman suojatien, jonka olin juuri ylittänyt. ”Tämä on nyt tosi outoa”, ehdin miettiä, mutta kuitenkin kiiruhdan suojatien yli miestä pakoon. Suojatien yli kiiruhtaessani katseeni tarkentuu vastaantulevaan hahmoon. Hän on jo vanha, eikä hänellä ole sukkia. 
Hän kumartuu ja kuiskaa korvaani: ”Mun sisko pakeni just mental asaylym.” Lähden juoksemaan häntä karkuun niin lujaa kuin pystyn. Luuppi toistaa itseään ikuisuuden. Joka kerta mies seuraa minua vähän lähempänä kuin viimeksi ja minä juoksen hiukan lujempaa. Kun herään unesta, tiedän, että mies oli tavoittanut minut.

 

- opiskelijalta