Olen hyvän ystäväni kanssa ilmeisesti Belgian tai Hollannin rannikkokaupungissa.
Oikeasti minun pitäisi melkein olla jo töissä ja poden huonoa omaatuntoa. Kirjoittaisin Wilma-viestin rehtorille ja aamun opetusryhmälleni, mutta en löydä mistään puhelinta tai tietokonetta.

 

Otan pienen kakkulaatikon ja väsään sinne erilaisten ruoka-ainesten avulla viestin.

Ystäväni nauraa minulle ja tajuan itsekin, että laatikko tärisee kuljetuksessa niin paljon, että makaroneista, siemenistä, hedelmistä ja marjoista koottu viesti menee sekaisin.

 

Ymmärrän myös, ettei laatikko voi mitenkään ehtiä Belgiasta Suomeen ennen tunnin alkua.

 

- opettajalta